Flow Food!

Kun puuhaa montaa projektia yhtä aikaa, on vaarana ettei yhdestäkään tule valmista. Kärsin tästä syndroomasta jatkuvasti, mutta luotan samalla siihen että tärkeimmät asiat tulee aina tehtyä vaikka sitten pakon edessä ;)

Yksi näistä projekteista on Flow Food -ravinto-opas, jonka olen jo pidemmän aikaa sitten luvannut laittaa ilmaiseen jakoon. Tässä se siis tulee:

----> ----> Lataa täältä Flow Food -ravinto-opas! <----- <-----

Pari viikkoa sitten olin pitämässä lyhyen ravintoluennon entisessä opinahjossani, Tampereen Teknillisellä Yliopistolla. Siellä Turvoke eli TTY:n liikuntajaosto on pistänyt alulle Kampuksen Suurin Pudottaja -kampanjan. Mahtavaa! Olisipa tällaisia juttuja ollut silloin, kun itse opiskelin TTY:llä. Viime vuosina on uutisoitu paljon nuorten ihmisten ja opiskelijoiden voinnista - lähinnä siitä, miten huonosti nuoret ihmiset voivat. Miten voimme ihan oikeasti olla niin pihalla siitä, mitä meidän tulisi syödä voidaksemme hyvin?

Ilman oikeanlaisia ravinteita meille hyödyllisten tunnetilojen - vaikkapa innostuksen - luominen käy keholle hyvin työlääksi. Esimerkiksi proteiinipitoisissa ruoka-aineissa, vaikkapa hirvenlihassa oleva tyrosiini on äärimmäisen tärkeä aminohappo MOTIVAATION, INNOSTUKSEN ja ALOITEKYVYN luomisessa. Tyrosiini on aminohappo, joka on keholle käytännössä raakaa energiaa dopamiini-neurotransmitterin eli hermovälittäjäaineen valmistusta varten. Mitä enemmän tyrosiinia, sitä enemmän dopamiinia - yksinkertaistettuna. Syömällä vehnäpullaa, sokeria ja transrasvoja ei keho saa esimerkiksi tätä erittäin tärkeää ravinnetta käytännössä lainkaan. Kun ymmärtää mekanismit elimistön eri toimintojen takana, voi itse vaikuttaa paremmin siihen mitä kehostaan ja omasta energiastaan rakentaa.

Tietenkin niin kauan kuin välipalahyllyt notkuvat lähinnä kermamunkkeja, panineja ja pringles-tuubeja, voi olla hankalaa ymmärtää että kroppa tarvitsee todellisuudessa ennemmin vaikka banaanin ja kourallisen pähkinöitä. Ikävä kyllä oikeiden valintojen tekoon täytyy olla oma-aloitteinen ja ymmärtää, että suusta alas menevä tavara kannattaa pakata jo kotona mukaan. Ajatteluun ei mene montaa minuuttia, mikäli tietää mitä on tekemässä. Toivon, että Flow Food -kirjanen auttaa näiden asioiden automatisoinnissa.

Kun olet ladannut oppaan ja lukenut sen läpi, kuulisin mielelläni millaisia ajatuksia teksti herätti ja johtiko oppaan lukeminen muutoksiin arkisessa päätöksenteossa ravinnon suhteen?

Mistä asioista kaipaisit lisää tietoa?

Millaiset asiat motivoivat sinua tekemään muutoksia parhaiten?

Invitation

It doesn't interest me what you do for a living. I want to know what you ache for, and if you dare to dream of meeting your heart's longing.

It doesn't interest me how old you are. I want to know if you will risk looking like a fool for love, for your dreams, for the adventure of being alive.

It doesn't interest me what planets are squaring your moon. I want to know if you have touched the center of your own sorrow, if you have been opened by life's betrayals or have become shrivelled and closed from fear of further pain! I want to know if you can sit with pain, mine or your own, without moving to hide it or fade it, or fix it.

I want to know if you can be with joy, mine or your own, if you can dance with wildness and let the ecstasy fill you to the tips of your fingers and toes without cautioning us to be careful, to be realistic, to remember the limitations of being human.

It doesn't interest me if the story you are telling me is true. I want to know if you can disappoint another to be true to yourself; if you can bear the accusation of betrayal and not betray your own soul; If you can be faithless and therefore trustworthy.

I want to know if you can see beauty even when it's not pretty, every day, and if you can source your own life from its presence.

I want to know if you can live with failure, yours and mine, and still stand on the edge of the lake and shout to the silver of the full moon, "Yes!"

It doesn't interest me to know where you live or how much money you have. I want to know if you can get up, after a night of grief and despair, weary and bruised to the bone, and do what needs to be done to feed the children.

It doesn't interest me who you know or how you came to be here. I want to know if you will stand in the center of the fire with me and not shrink back.

It doesn't interest me where or what or with whom you have studied. I want to know what sustains you, from the inside, when all else falls away.

I want to know if you can be alone with yourself and if you truly like the company you keep in the empty moments.

~ Oriah Mountain Dreamer

Arvot näkyy suoraan kalenterista

Olen tässä jatkanut taas matkaa omaan itseeni. Käynyt läpi mielen syövereitä oikein kunnon kaivinkoneen kanssa. Tämän blogin julkaisukin on tuntunut jotenkin ristiriitaiselta - toisaalta tuntuu, että tarvitsen paikan jossa peilata omia ajatuksiani ilman sitä, että muut lukevat niitä. Toisaalta taas motivoidun julkaisemisesta, ja blogi on siihen luonnollisesti helpoin ja nopein kanava.

Jotenkin haluan ja jaksan uskoa siihen, että avoin oman itsen ja ajatusten jakaminen voi antaa myös muille ajattelun aihetta ja rohkaista omaan itseen tutustumista. Liian moni meistä kävelee koko elämänsä ympäriinsä laput silmillä, koskaan kyseenalaistamatta asioita joita toistamme päivästä toiseen, ajatuksia joita ajattelemme kerta toisensa jälkeen.

Viime kuukausina olen priorisoinut muiden ihmisten auttamista oman hyvinvointini yli. Olen miettinyt kovasti, miksi teen näin? Auttajan roolissa hukkuu herkästi itse siihen suohon, mistä yrittää auttaa toisia pois. Se ei ole hyvä tapa elää - pitkässä juoksussa sitä ei pian voi enää auttaa ketään, ellei pidä ensin itsestään hyvää huolta. Tiedostan, että Minä Itse olen vastuussa kaikesta mitä elämässäni tapahtuu. Ei universumi, äiti, mies, maailma tai kukaan muukaan. En voi syyttää ketään muuta siitä jos odotukseni hyvästä elämästä ovat jotakin muuta kuin mitä todellisuus on. Sitten kun malttaa taas pysähtyä ja miettiä, miksi on hankala olla, kertoo sisin kyllä vastauksen.

On ollut lohduttavaa kuulla muilta yrittäjiltä, että alkuvaiheen "pää märkänä" -kausi ei kestä loputtomiin - ja että lähes kaikki ovat käyneet saman tien. Olen hävennyt itseäni, sitä että olen ollut liian väsynyt treenaamaan yhtä ahkerasti kuin aiemmin treenasin, ollut väsyneempi kuin vuosikausiin ja monilla tavoin elänyt elämääni toisin kuin tunnen itselleni sopivaksi. Sen myöntäminen ääneen on ollut kammottavan hankalaa. Ihme kyllä - ääneen sanominen on toisaalta tuonut myös helpotuksen, sillä en ole kohdannut yhtäkään ihmistä (tai ainakaan toista yrittäjää) joka ei olisi ymmärtänyt ja kannustanut positiivisella tavalla. Yhtäkkiä oletukset muiden tuomitsevasta asenteesta ovat kääntyneet täysin päinvastaisiksi, onnistumisen riemun jakamiseksi ja onnitteluksi siitä, että näin lyhyessä ajassa nuori yrittäjä on saanut yrityksensä hienosti jaloilleen ja tuottamaan voittoa. Tätä asiaa en ole osannut ajatella - koska olen surrut "oman elämäni" menettämistä. Ei se ole minnekään kadonnut. Se on ollut vain kakkossijalla, ja nyt on aika jälleen muuttaa prioriteetteja.

Silti soimaan tästä itseäni: hyvinvointialalla mielestäni omasta itsestä huolenpito on ensiarvoisen tärkeää, jos aikoo pystyä opettamaan muille samaa. Integrity gap. Siinä on se tila missä olen viime kuukaudet elänyt: puhuu yhdestä ja tekee toista, jolloin pään sisällä elää jatkuva ahdistus siitä ettei elä omaa elämäänsä todellisten arvojensa tai oppiensa mukaan. Olen tiedostanut asian, yrittänyt korjausliikettä ja taas solahtanut takaisin samaan toimintamalliin: liikaa töitä ja liian vähän aikaa Olemiselle, ystäville, liikunnalle, rakastamalleni ruoanlaitolle ja reseptien keksimiselle, kaikelle sille mistä hyvän elämän rakenteet koostuvat. Nyt olen tehnyt todellisen pysähdyksen ja järjestellyt kalenteriani uudelleen. Haluan sitoutua itsekin niihin asioihin, joiden oivaltamisessa pyrin asiakkaitani auttamaan.

Olen miettinyt viimeaikoina sitä, miksi on niin kova kiire johonkin koko ajan. Se on ihan vääristynyt tapa elää. Olen kuunnellut Eckhart Tollen Power of Now -audiokirjaa ja opetellut hetkessä olemista. Se on kamalan vaikeaa, kun on niin pitkään touhunnut montaa asiaa yhtä aikaa, harvoin keskittyen vain tämän hetken havannointiin ilman mielen - tai egon - väliintulemista. Tässä hetkessä voi aina voida hyvin. Ei ole ongelmia, ainoastaan ratkaisemattomia asioita. Ego jää negatiivisine ajatuksineen, vaatimuksineen, uskomuksineen, "pitäis"-ajatuksineen taka-alalle.

Minulla on vahva ego. Olen elänyt sen vallassa monta monituista vuotta. Vai onko sekin vain uskomus josta ego haluaa pitää kiinni? Eräs viisas (ei tämän takia viisas :) ) henkilö sanoi minulle viime syksynä, että voimakas ego on annettu syystä, jotta voin joskus tehdä sillä paljon hyvää. Tollen mukaan ego on negatiivisten ajatusten synnyttäjä. Voiko sillä tehdä todella jotain hyvää?

Karismaattisilla ihmisillä tuntuu useimmiten olevan voimakas ego. Se huokuu heistä. Poliquin on hyvä esimerkki tästä. Lyhyt mies, jonka ego on valtavan kokoinen. Kuitenkin hän on hyvä ihminen, joka tekee työtään sydämellä - siitä huolimatta, että raa'an totuuden kuuleminen hänen suustaan usein sattuu ;) Tolle taas on ihan toisenlainen. Hyvin vaatimaton, eleetön, ei oikein herätä mitään tuntemuksia tai ajatuksia. Monella tavalla voi saada viestinsä perille.

Tässä vielä tärkeitä sanoja Lean Eating -valmentajaltani Kristalta. Hän on ollut hyvä ajatusten herättäjä heittäessään minulle kysymyksiä, joita miettiä. Krista ylläpitää punttitreenistä ja puhtaasta ravinnosta kiinnostuneille naisille Stumptuous-sivustoa, kannattaa tutustua :)

"Focus on doing fewer things, better. Focus on depth and higher quality, instead of rushed and cursory performance and quantity. Where possible, take something off your plate.

None of this will work, however, unless you fundamentally re-value your entire life and purpose. Almost everything in life is replaceable: a house, clothing, a job.

The only things in life NOT replaceable are your body and your loved ones/relationships.

You are not special to your job. You are not special to your industry. You are not special to most things you are currently pursuing.

You ARE special to your loved ones. And your body should be special to you."



LE-kurssilla yksi lempioppitunneistani on ollut tämä: katkelma kirjasta “The Greatness Guide”, kirjoittaja Robin Sharma. Totta joka sana. Ja juuri tämä asia on se, missä en elä omien arvojeni mukaan.

“There’s an old phrase that says “what you’re doing speaks so loudly I cannot hear what you are saying.” You can say that your primary value involves putting your family first, but if time with your family is not all over your schedule, well then the truth of the matter is that your family life isn’t your priority.

You can say that being in world-class physical condition is another top value but if I don’t see five or six workouts etched into your weekly schedule then the reality to be confronted is that your health just isn’t as important as you profess it to be.

Show me your schedule and I’ll discover the truth. Because your schedule doesn’t lie.

There can be no authentic success and lasting happiness if your daily schedule is misaligned with your deepest values. That’s a big idea that has been so helpful to so many of the executive clients that I coach.

If there is a gap between what you do and who you are, you are out of integrity. I call it The Integrity Gap. The greater the chasm between your daily commitments and your deepest values, the less your life will work (and the less happiness you will feel).

Why?

Because you are not walking your talk. Because your video is not congruent with your audio. Because you are committing the crime of self-betrayal. Worst crime of all. And the witness that lives within the deepest part of you - your conscience - sees it.

Your schedule is the best barometer for what you truly value and believe to be important. Too many people talk a good talk. But talk is cheap. Less talk and more do. Show me your schedule and I’ll show you what your priorities are.”

Raakabrowniet, raw brownies

Ei, en noudata raakaruokavaliota, mutta rakastan yhdistellä ja soveltaa kaikenlaisten eri ruokavalioiden parhaita puolia toisiinsa. Tässä yksi parhaista raakaresepteistä joita olen koittanut. Hyvä napata tämä muistiin tänne blogiin samana päivänä kun on syönyt sisäfilepihvin... All about balance, huh ;)



Brownies-pohja:

-2dl saksanpähkinöitä
-2dl taateleita
-1/2dl raakakaakaojauhetta tai tummaa luomukaakaota

Sekoita ainekset keittiökoneella / tehosekoittimella. Levitä laakeaan astiaan tai uunipellille, painele tiiviiksi sentin paksuiseksi levyksi.

Kuorrutus:

-2 avokadoa
-1dl agavenektaria tai luomuhunajaa
-1/2dl raakakaakaojauhetta tai tummaa luomukaakaota
-2tl kookosöljyä sulatettuna
-1tl vaniljauutetta
-ripaus harmaata merisuolaa
-ripaus kanelia
-päälle ripoteltuna cacao nibsejä / kookoslastuja / mantelirouhetta tmv.

Sekoita kaikki ainekset samaan tapaan kuin pohjaa valmistaessasi. Levitä pohjan päälle tasaisesti.

Jähmetä pakastimessa puolesta tunnista tuntiin, jääkaapissa pidempään. Tämä on myös helppo välipala mukaan otettuna jos sen säilyttää pakastimessa. Itse tein niin, että pidin brownies-pohjaa ensin jääkaapissa 4h jonka jälkeen leikkasin sen paloihin. Tämän jälkeen pakastin sen paloissa.

Tästä tulee kaakaoflow! Siitepölyallergian aikana kannattaa olla varuillaan kaakaon kanssa, sillä joillakin se provosoi allergiaoireiden pahenemista.

Lempiposteja: "It's a picture of me: I'm insane but I'm happy!"

Vanhaa blogia lueskellessani tämän postin kohdalla tuli haikeus. Missä on tänään tämä innostunut tyyppi? Lukemalla vanhoja tekstejäni pääsen samaan mielentilaan. Kevyt, hyvä olla.

Kirjoitettu 10.07.2009 Klo. 08:02, alunperin postitettu tänne

Tässäpä tulee kesän lukuvinkit!

David Corfield: Miksi ihmiset sairastuvat?

Juuri kun hehkutin miten hyvä on olla, sainkin sitten flunssan ilmeisesti siitä kostoksi Olen tässä vähitellen alkanut oppimaan kehoni toimintaa ja ymmärtämään miksi se toimii tietyillä tavoilla. Mun kropassani korkea stressitaso - oli se sitten positiivista tai negatiivista stressiä - johtaa joka kerta sairastumiseen. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten puhtaasti syön (näköjään). Tällä kertaa stressi on ollut positiivista: niin paljon asioita joista olen innostunut, ettei tahtia haluaisi hellittää! Olen opiskellut yöt ja päivät ja ollut niin kierroksilla, että hyvä kun nukutuksi saa. Heh ;)

Stressityyppini on ns. immune challenged (tätä en tosin oppinut em. kirjasta). Sama kuvio toistui jo opiskeluaikana: aina kun koeviikko oli ohi, tulin kipeäksi. Stressin purkautuessa keho reagoi toivottamalla tervetulleeksi kaiken maailman virukset ja pöpöt. No, jälleen olen oppinut jotain uutta :)

Mats-Erik Nilsson: Petos lautasella
(kannattaa myös tutustua Antti Heikkilän kirjoihin )

Viimeisen vuoden aikana olen alkanut ymmärtää ravitsemusta paljon, paljon syvemmällä tasolla kuin aiemmin. Ennen laskin vain proteiini-, hiilari- ja rasvagrammoja juurikaan välittämättä, mistä ne tulivat. Käytin ulkomaisia vihanneksia ihan surutta (enkä usein edes pessyt niitä), söin päivittäin leikkeleitä proteiininlähteenäni (järkyttävää kyllä, eräässä aikaa sitten valmentajan minulle tekemässä ohjelmassa ne olivat lähes pääasiallinen proteiininlähteeni!), käytin maitotuotteita välillä lähes kilon päivässä… mutta enää en tekisi samoin.

Luin Petos lautasella -kirjan keväällä. Se käytännössä vain vahvisti ajatuksiani siitä, mitä olin jo ajatellut pidemmän aikaa. Mitä enemmän ruokaa muokataan, tehotuotetaan tai jalostetaan, sitä huonommaksi se muuttuu ravitsemuksellisesti. Mitä alkuperäisempää ruokaa syömme, sitä paremmin voimme. Paitsi sitten jos puhtaasti syömisestä tulee hitonmoinen stressi

En nyrpistele herkkuaterioille tai jätä syömättä jos luomua tai muuten puhdasta ei ole saatavilla (ihan hyvällä ruokahalulla menee reissun päällä ABC:n lehtipihvi). Miksikään totaaliseksi kukkahattu-luomuhörhöksi minua ei kyllä saa tainnutettua Tässäkin pätee taas se tavaksi käynyt 90% sääntö - 10% verran voi hyvinkin joustaa, kun isot linjat on kunnossa!

Olen kuitenkin opiskellut niin paljon, että jotkut aiemmin selvät valinnat eivät vaan enää tunnu hyvältä. Olen alkanut tiedostaa ja sen myötä oppinut tekemään uudenlaisia valintoja omasta halustani. Siitä tulee tosi hyvä olo!

Olen vaihtanut vihannekset pääosin luomuun ja/tai kotimaiseen. Tämä muutos tapahtui itse asiassa erään ystäväni experimentin seurauksena. Hän vaihtoi kaiken ruokansa luomuun. Muutos hänessä oli niin silminnähtävä, että ajattelin että tuskin mekään mitään häviämme testaamalla :)

Kauppahallin Luomuanista saa mukavasti kaiken mitä tarvitsee. Ostan vihanneksia ja hedelmiä tavallisistakin kaupoista, enkä jaksa hermostua jos luomutiski on olematon tai en pääse kauppahalliin. Luomuvihanneksissa ja hedelmissä ei ole elimistölle haitallisia torjunta-aineita. Suomalaisissa (ei-luomuissa) torjunta-aineita on hyvin vähän, koska täällä on niin kylmä ilmasto ettei niitä tarvita. Marjoista en osta enää ulkomaisia mansikoita, sillä niiden torjunta-ainemäärät ovat huikean korkeat.

Pyrin valikoimaan laadukkaita lihoja, mm. ostamalla luomujauhelihaa (mm. Stockalta tai Sokokselta). Kauppahallista saa myös lähialueella tuotettua lihaa: vähärasvaista naudanlihaa (saa jopa 2% rasvaa sisältävää naudan paistia, joka jauhetaan pyynnöstä), kalkkunafilettä (ei tehotuoteta, tai ainakin näin minulle uskoteltiin ), villiä lohta (parempi rasvahappokoostumus kuin viljellyssä) ja niin edelleen. Tampereen kauppahallin Laatuliha ansaitsee kultamitalin asiakaspalvelussa, lihojen laadussa ja monipuolisuudessa.

Maitotuotteita olen vähentänyt. Hapanmaitotuotteita, juustoa ja kermaa käytän vielä silloin tällöin. Välillä olen ostanut herkutteluun raakamaitojuustoja kauppahallista. Luomukermaa käytän kahvissa ja aika surutta myös ruuanlaitossa, silloin kun sitä joku ruoka vaatii (esim. kesällä mansikat + luomukermavaahto - voiko olla parempaa?). Valmennettavieni kanssa olen käytännössä nähnyt, miten monelle tavallinen, pastöroitu maito aiheuttaa yliherkkyysoireita. Moni, joka on vuosia luullut kärsineensä laktoosi-intoleranssista, on saanut helpotuksen alettuaan käyttää luomumaitoa (sitä ei ole homogenoitu). Järkytys on ollut suuri, kun he ovat ymmärtäneet olevansa herkistyneitä maidon prosessoinnille itse maidon sijaan!



Leipää syön enää satunnaisesti. Ostan kauppahallista hiivatonta ruisleipää tai Kajaanissa käydessä syön (Suomen parasta) Pekka Heikkisen leipomon ruisleipää. Useimmiten leivästä kylläkin tulee vatsanpuruja, joten olen todennut että mun on parempi olla ilman.


Käytämme nykyisin kotona paljon luomua. Olemme mieheni kanssa huomanneet, että ruokien maku on usein paljon parempi. Esimerkiksi Mokkamestareiden luomukahvit ovat aivan käsittämättömän hyviä! Kaupan tavalliset tervakahvit kääntävät nyt kitkeryydellään suupielet nurinpäin. Mokkamestareiden kahveista suosikkejani ovat tällä hetkellä Cafe Latinia ja Yirgacheffe. Suosittelen lämpimästi testaamaan!

Precision Nutritionin ja tämän omatoimisen opiskeluni kautta ruokavalioni on vähitellen muokkautunut kohti alkuperäisempää ja puhtaampaa. PN-forumilla mm. Lean Eating Coach Krista Schaus ja Director of Education Ryan D. Andrews ovat kirjoittaneet aiheista ja vaikuttaneet paljolti omaan ajatteluuni. En ole asiasta fanaattinen, mutta teen valintoja siten kuin se on järkevää ja mahdollista.

Joka kerta kun kauppahallista lähtee täysien ruokakassien kanssa, on tosi hyvä olo. Tuntee, että tekee jotain hyvää sekä itselleen, että lähialueen yrittäjille ja luonnolle :)

Loppuun vielä treenikuva New Yorkin matkalta, Crunch-salilta. En malta odottaa marraskuuta, jolloin pääsen taas treenaamaan tuonne! Lähden nimittäin kouluttamaan itseäni lisää - tällä kertaa luvassa PICP-voimaharjoittelun valmentajakoulutusta Rhode Islandilla parin viikon ajan. Pitäähän samalla reissulla taas New Yorkissakin pysähtyä - sitä ei vaan malta jättää välistä!



Tämän päivän mielentila: My Game

Lempiposteja: Taivaallinen raakasuklaa

Kirjoitettu 08.05.2009 Klo. 23:17, alkuperin postitettu tänne

Tein tänään eka kertaa raakasuklaata. Asia on muhinut suunnitteluasteella jo jostain viime syksystä saakka, kun tapasin Runsaudensarvessa kaksi mielenkiintoista ihmistä. Taisinkin kirjoittaa heistä silloin blogiini. Nämä kaverit bongasivat koristani maca-purkin ja siitähän syntyi hyvä keskustelu. Toinen heistä on Olli Posti, jonka ihmeellinen tarina sai mielenkiintoni heräämään entistä voimakkaammin ravinnon vaikutuksia kohtaan. Olli on parantunut MS-taudista oikean ravinnon avulla. Jos tietää mitä MS-tauti tekee elimistölle, ymmärtää miten isosta asiasta on kyse!

Olli intoili näistä suklaajutuista ja pian tapaamisemme jälkeen otinkin jo selvää mitä ihmettä se raakasuklaa oikein on. Kyseessä on siis suklaa, joka tehdään raaoista kaakaopavuista jotka on ainoastaan kuivattu, mutta ei paahdettu (tavallinen kaakao, sokeritonkin, on aina tehty paahdetuista pavuista). Paahtamattomissa kaakaopavuissa on jäljellä kaikki entsyymit ja niiden molekyylirakenne on säilynyt muuttumattomana. Toisin sanoen ihmiselimistö voi tehokkaammin käyttää hyödyksi kaikki kaakaossa olevat ravintoaineet, joita on muuten aivan käsittämätön määrä. Kaakao on yksi maapallon monimutkaisimmista ja ravinnetiheimmistä ruoka-aineista.

Olli on muuten jokin aika sitten julkaissut netissä Nutrix-ravintokirjan, jonka voi ladata ilmaiseksi täältä. Luin itse tuon kirjasen jo syksyllä ja kyllähän se vahvisti entisestään ajatuksiani siitä, että voimme parhaiten kun syömme mahdollisimman puhdasta ja käsittelemätöntä ruokaa. Suosittelen lämpimästi lukemaan - kirja voi avata silmiä nykyisen ravinnon suhteen rajustikin. Kirjoitusasu on persoonallisen Ollimainen ;)


Tänään suklaainspiraatio iski luettuani PN:n All About Chocolate -artikkelin. Ainekset on odottaneet kaapissa jo pari kuukautta… ohjeet ja erilaisia ideoita tekoa varten olen kasannut eri blogeista ja sivuilta. Luomuttajat -forumilla on thread aiheesta, alkuperäinen resepti (josta sovelsin lopulta oman reseptini) on Jaakko Halmetojan ja Mikko Lehtolan käsialaa. (huomautus jälkikäteen keväällä 2010: lisää raakasuklaareseptejä Jaakon www.raakasuklaa.com -sivustolla)

Tässä kuvakollaasi suklaan teosta resepteineen, toivottavasti muutkin innostuu kokeilemaan!

Ainekset (voi ostaa mm. Runsaudensarvesta ja Puhdistamo-nettikaupasta, jälkimmäisestä koodilla "kaisaj" 5% alennus!):
-1dl kylmäpuristettua kookosöljyä (ei ole sama asia kuin ruokakaupan kookosrasva)
-1dl kaakaovoita
-1dl sokeritonta luomukaakaota, mieluiten raakakaakaota, voi laittaa myös luomukaakaota pehmentämään makua (raakakaakao on tujua)
-1/2 dl lucuma-jauhetta (valinnainen, makeuttaa ja antaa maitosuklaan tuntua)
-1/dl agavesiirappia (tai muuta makeuttajaa, esim. luomuhunajaa tai steviaa)
-1rkl macaa (valinnainen)


Muita vaihtoehtoja:

Suklaan sekaan voi sekoittaa lukemattomia eri aineksia. Minulla oli kaapissa mm. cashewpähkinöitä, gojimarjoja, mustikka- ja tyrnijauhetta, purple corn -jauhetta, cocoa nibsejä eli raakoja murskattuja kaakaopapuja ja taateleita. Päätin tehdä kahta erilaista suklaata: goji & cocoa nib -suklaata ja taateli & cashew -suklaata.



Suklaan tekeminen:

1. Raasta 1dl kaakaovoita juustoraastimella hienoksi raasteeksi. Näin se sulaa helpommin. Mittaa toinen 1dl kookosöljyä. Laita rasvat kuumaa kestävään kippoon ja sulata ne juoksevaksi vesihauteessa. Tein itse vesihauteen niin, että kiehautin vettä vedenkeittimellä, kaadoin sitä isoon salaattikulhoon ja asetin pikkukulhon ison salaattikulhon sisälle.



2. Sekoita kuivat aineet sekaisin. Minun reseptissäni tämä tarkoitti 1/2 dl raakakaakaojauhetta, 1/2 dl luomukaakaojauhetta, 1/2 dl lucuma-jauhetta ja 1 rkl macaa. Kaada rasvojen sekaan sekoittaen jatkuvasti, kunnes massa on sileää.



3. Makeuta suklaaseos agavesiirapilla tai muulla vastaavalla. Suklaan voi tehdä myös ilman makeutusta, jos tykkää aidon kaakaon kitkerästä mausta. Myös lucuma makeuttaa jonkin verran joten sekin voi riittää. Jos makeutusaineet kelpaavat, niin myös Toranin kalorittomat makusiirapit sopisivat tähän mainiosti.



Tässä kohti makutestaus on paikallaan. Minun keittiössäni suklaantekoa seurasi silmä kovana laaduntarkastaja joka vahti ettei suklaa häviä maistelun aikana jo parempiin suihin…



5. Viimeiseksi suklaa kaadetaan joko syvälle lautaselle tai esim. jääpalamuotteihin. Omani laitoin kahdelle lautaselle, mikä ei lopulta ollutkaan kovin hyvä idea (hankala irrottaa). Toiseen tekeleen päälle ripottelin goji-marjoja ja cacao nibsejä. Toiseen seokseen sekoitin valmiiksi pilkottuja taateleita ja murskattuja cashew-pähkinöitä. Lopulta suklaa saa olla joko pakastimessa n. 30min tai jääkaapissa vähintään 60min jähmettymässä.


Huom: Yllämainituista suklaasatseista näet kuvan tämän postin lopussa. Viereinen kuva on raakasuklaasatsista jonka tein keväällä 2010. Nämä silikonimuotit on ostettu Brooklynistä USA:sta, mutta samankaltaisia löytyy kyllä Suomessakin mm. keittiökaupoista, Ikeasta, Sokoksista jne.

Tämän jälkeen onkin hyvä lähteä pienessä kaakaopöhnässä treenaamaan (pakkohan sitä on maistella että tulee sopivan makuista) Raakakaakaosta tulee ihan höhlä olo, vähän kuin olisi joko juonut liikaa kahvia tai ottanut pari siideriä! Treeni kulki kyllä loistavasti, heh! Tein koko kehon treenin. Kaksi erilaista viiden liikkeen circuittia. Hiki lensi ja Turmion Kätilöt soi… pitäisiköhän vähitellen vaihtaa tuo levy, kun se on soinut vasta vuoden joka treenissä?

Illalla suklaiden jähmetyttyä voi kutsua ystäviä kylään ja tarjoilla koko kattauksellinen raakaravintoa. Ystäväni kokeilee tällä hetkellä raakaravintoon perustuvaa ruokavaliota terveydentilansa parantamiseksi, joten halusin tarjota jotain mitä kaikki voivat syödä.

Suklaan lisäksi katoin pöytään kahta erilaista Yogi Tea -mausteteetä, vihanneslautasen, manchego-juustoa (raa’asta lampaanmaidosta tehty juusto jonka ostin kauppahallista, tosi hyvää :)) sekä “raw vegan brownies”:eja eli ikäänkuin raakoja mokkapaloja, jotka eivät mokkaa tosin olleet nähneet lainkaan. Niiden reseptin voin laittaa tänne myöhemmin - mutta nyt on pakko päästä unille! Suklaakokki sanoo hyvää yötä, sweet choco dreams!

Lempiposteja: Luurangot ulos kaapista, hop

Toisinaan on kiva palata takaisin omiin blogiteksteihin ja lukea, mitä on ajatellut eri aikoina edellisten vuosien aikana. Tämä posti pysäytti tänään, koska huomaan että olen taas palannut takaisin aivan liian moniin vanhoihin käyttäytymis- ja ajattelumalleihin. Elämäntapamuutos ei ole helppoa, se vaatii hirveän paljon töitä. Vanhoja ajatuspolkuja on niin helppo kulkea uudelleen ja uudelleen. Mutta uudenlaisten tulosten odottaminen sillä tavalla on täysin turhaa.

Vanha posti, mutta edelleen täyttä asiaa ja hyvä muistutus itselleni siitä, että joka ikinen päivä olen vastuussa itse omasta hyvinvoinnistani, terveydestäni, ihmissuhteistani ja kaikesta mitä elämässäni on.

Kirjoitettu 07.05.2009 Klo. 07:54, alunperin postitettu tänne

Tänään on pakko kirjoittaa aiheesta, joka on pyörinyt mielen päällä viikkoja. Ehkä kuukausia. Vuosiakin, mutta en ole suostunut avaamaan silmiä ja hyväksymään tosiasioita. Tämä kuuluisi varmaan Flowblogiin, mutta ehkä tänne laitettuna joku muukin voi hyötyä.

Kuinka voit olla aito toisille, jos et ole aito itsellesi?

Itselleen rehellisenä oleminen on vaikeinta kaikesta. Nuo sanat…

MINÄ OLEN VASTUUSSA

… ovat vaikempia mutta myös tuloksekkaimpia mitä suustaan voi päästää. Kun vihdoin kykenee sanomaan nuo sanat ääneen, on iso kissa nostettu pöydälle. Sitä kissaa ei voi enää laittaa takaisin pöydän alle. Ainoastaan tiedostettuja ongelmia voi käsitellä ja niistä voi päästä irti.

Minä olen vastuussa kaikesta elämässäni. Kaikista tuloksista joita halusin, mutta myös kaikista joita en halunnut.

Olen vastuussa siitä että pääsin opiskelemaan, minä itse tein sen, sain aikaan jotakin mihin minulla oli palava motivaatio. Minä itse suoritin tutkinnon. On minun vastuullani, että otin koko tutkinnon suorittamisena. Ei ollut koulutusohjelman syy, että en saanut opiskelusta irti niin paljon kuin nyt jälkeenpäin katsottuna olisin halunnut. Minä itse valitsin asenteeni opiskelua kohtaan.

Olen vastuussa siitä että vuosia sitten annoin huonon suhteen jatkua ja jättäydyin henkisen väkivallan uhriksi. Oli minun oma vikani, etten aiemmin päättänyt nousta jaloilleni ja lähteä. Oli myös minun oma hyvä päätökseni lopulta laittaa piste tuolle suhteelle.

Olen vastuussa siitä, että tein hienon päätöksen ja aloin opettelemaan terveitä elämäntapoja päästyäni omilleni. Tuo päätös on tuonut elämääni paljon hyvää, mutta myös erityisen vaikeita aikoja. Olen itse vastuussa siitä, että välillä koko touhu on saanut nimen “v*tun fitness”, eikä mikään ole mennyt niinkuin olisin halunnut.

Olen vastuussa siitä että ennen ensimmäistä kisadieettiäni näytin barbababalta ja vastuussa myös siitä että menin ensimmäisiin kisoihini vajaakuntoisena. Vika ei ollut valmentajassani eikä dieetissä. Minä itse tein kaikki tulokset, halusin niitä tai en.

Olen vastuussa siitä, että toinen kisadieettini meni niin hienosti. Olen vastuussa siitä että menestyin paremmin kuin alunperin uskalsin unelmoida, minä tein sen työn. Se ei ollut valmentajani tekosia. Hän tarjosi vain kartan, oli kompassina, minä itse suunnistin maaliin.

Olen vastuussa siitä, että kisadieetin jälkeen lihoin kahdessa kuukaudessa 15 kiloa. Minä itse ajoin kehoni siihen pisteeseen ettei se voinut muuta. Ei olllut valmentajieni vika että ruokavalio ei sopinut minulle. MINÄ päätin noudattaa sitä. Minun mielentila oli minun omalla vastuullani. Tein itse kaikki päätökset, myös sen, keneen päätin luottaa.

Olen vastuussa kaikesta mitä olen tuntenut viime vuosina. Häpeästä, epäonnistumisen tunteesta, epävarmuudesta, hyväksynnän tarpeesta, itselleni valehtelusta, töihin liittyvistä valinnoista niin hyvässä kuin pahassa, onnellisesta avioliitostani, uskomattoman ihanasta sisaruussuhteesta siskoni kanssa, lämpimistä ystävyyssuhteistani, siitä että välini vanhempiini ovat niin rakastavat, kaikista elämäni valinnoista.

Olen vastuussa siitä kun kerta toisensa jälkeen olen tipahtanut takaisin huonoihin tapoihin joiden kanssa olen pyristellyt vuosikaudet. Tunnesyömisestä, jonka katson voitetuksi vasta sitten kun aidosti voin sanoa että tavat eivät ole toistuneet vuosiin. Siitä etten ole siinä kunnossa missä haluaisin olla. Myös kaikista niistä upeista oivalluksista, joita olen saanut, siitäkin huolimatta että usein olen palannut takaisin tuttuihin, jo aiemmin ei-toimiviksi havaitsemiini tapoihin.

Olen vastuussa siitäkin, että olen vuosia puhunut kisaamisesta mutta en ole saanut vuoden 2006 jälkeen aikaan sitä mistä olen puhunut. Olen vastuussa siitä, etten ole osannut vetää rajaa siihen, mihin resurssini riittävät kerralla. Olen vuosia suorittanut elämääni kuten tein myös tutkintoni suhteen. Uskotellut itselleni usein ihan muuta. Se on syvälle juurtunut tapa, johon palaaminen on aina yksinkertaisesti helppoa. Laput silmillä on helppo olla. Silloin ei tarvitse ajatella, eikä varsinkaan ajatella ottavansa vastuuta.

Olen vastuussa päätöksestä, että haluan oppia tuntemaan itseni kaikilla tasoilla, kuinka paljon tahansa se lopulta sattuukin. Uskon että aitous vie lopulta tuloksiin.

Miksi puhua sydämen äänen kuuntelemisesta, jos sitä ei pysty edes tekemään itse?



Onneksi olen myös vastuussa siitä, että viime aikoina tekemäni radikaalit päätökset elämässäni vievät minua askel askeleelta enemmän kohti sitä, mitä todellisuudessa haluan olla ja tehdä. Olen kiitollinen kaikesta mitä on tapahtunut, koska muuten en olisi tässä.

Ihmisen mieli on kummallinen, pohjimmiltaan äärimmäisen laiska. Se ei halua muuttua, koska muuttuminen sattuu. Elämäntapojen ja asenteiden muuttaminen vaatii jostakin vanhasta luopumista. Aina kun jostain luopuu, jotain myös saa.

Mitä kylvän, sitä niitän. En voi istuttaa turnipsin siemeniä ja toivoa kädet ristissä saavani vesimeloneja. Turnipseja tulee, vaikka tekisin mitä tahansa sadetanssia kasvimaan ympärillä.

“We all must find our place of vulnerability and give fully of our selves - the results are powerful… the results are empowering…. the results are powerful empowering little miracles.”
-Renee Willis