Lempiposteja: "It's a picture of me: I'm insane but I'm happy!"

|
Vanhaa blogia lueskellessani tämän postin kohdalla tuli haikeus. Missä on tänään tämä innostunut tyyppi? Lukemalla vanhoja tekstejäni pääsen samaan mielentilaan. Kevyt, hyvä olla.

Kirjoitettu 10.07.2009 Klo. 08:02, alunperin postitettu tänne

Tässäpä tulee kesän lukuvinkit!

David Corfield: Miksi ihmiset sairastuvat?

Juuri kun hehkutin miten hyvä on olla, sainkin sitten flunssan ilmeisesti siitä kostoksi Olen tässä vähitellen alkanut oppimaan kehoni toimintaa ja ymmärtämään miksi se toimii tietyillä tavoilla. Mun kropassani korkea stressitaso - oli se sitten positiivista tai negatiivista stressiä - johtaa joka kerta sairastumiseen. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten puhtaasti syön (näköjään). Tällä kertaa stressi on ollut positiivista: niin paljon asioita joista olen innostunut, ettei tahtia haluaisi hellittää! Olen opiskellut yöt ja päivät ja ollut niin kierroksilla, että hyvä kun nukutuksi saa. Heh ;)

Stressityyppini on ns. immune challenged (tätä en tosin oppinut em. kirjasta). Sama kuvio toistui jo opiskeluaikana: aina kun koeviikko oli ohi, tulin kipeäksi. Stressin purkautuessa keho reagoi toivottamalla tervetulleeksi kaiken maailman virukset ja pöpöt. No, jälleen olen oppinut jotain uutta :)

Mats-Erik Nilsson: Petos lautasella
(kannattaa myös tutustua Antti Heikkilän kirjoihin )

Viimeisen vuoden aikana olen alkanut ymmärtää ravitsemusta paljon, paljon syvemmällä tasolla kuin aiemmin. Ennen laskin vain proteiini-, hiilari- ja rasvagrammoja juurikaan välittämättä, mistä ne tulivat. Käytin ulkomaisia vihanneksia ihan surutta (enkä usein edes pessyt niitä), söin päivittäin leikkeleitä proteiininlähteenäni (järkyttävää kyllä, eräässä aikaa sitten valmentajan minulle tekemässä ohjelmassa ne olivat lähes pääasiallinen proteiininlähteeni!), käytin maitotuotteita välillä lähes kilon päivässä… mutta enää en tekisi samoin.

Luin Petos lautasella -kirjan keväällä. Se käytännössä vain vahvisti ajatuksiani siitä, mitä olin jo ajatellut pidemmän aikaa. Mitä enemmän ruokaa muokataan, tehotuotetaan tai jalostetaan, sitä huonommaksi se muuttuu ravitsemuksellisesti. Mitä alkuperäisempää ruokaa syömme, sitä paremmin voimme. Paitsi sitten jos puhtaasti syömisestä tulee hitonmoinen stressi

En nyrpistele herkkuaterioille tai jätä syömättä jos luomua tai muuten puhdasta ei ole saatavilla (ihan hyvällä ruokahalulla menee reissun päällä ABC:n lehtipihvi). Miksikään totaaliseksi kukkahattu-luomuhörhöksi minua ei kyllä saa tainnutettua Tässäkin pätee taas se tavaksi käynyt 90% sääntö - 10% verran voi hyvinkin joustaa, kun isot linjat on kunnossa!

Olen kuitenkin opiskellut niin paljon, että jotkut aiemmin selvät valinnat eivät vaan enää tunnu hyvältä. Olen alkanut tiedostaa ja sen myötä oppinut tekemään uudenlaisia valintoja omasta halustani. Siitä tulee tosi hyvä olo!

Olen vaihtanut vihannekset pääosin luomuun ja/tai kotimaiseen. Tämä muutos tapahtui itse asiassa erään ystäväni experimentin seurauksena. Hän vaihtoi kaiken ruokansa luomuun. Muutos hänessä oli niin silminnähtävä, että ajattelin että tuskin mekään mitään häviämme testaamalla :)

Kauppahallin Luomuanista saa mukavasti kaiken mitä tarvitsee. Ostan vihanneksia ja hedelmiä tavallisistakin kaupoista, enkä jaksa hermostua jos luomutiski on olematon tai en pääse kauppahalliin. Luomuvihanneksissa ja hedelmissä ei ole elimistölle haitallisia torjunta-aineita. Suomalaisissa (ei-luomuissa) torjunta-aineita on hyvin vähän, koska täällä on niin kylmä ilmasto ettei niitä tarvita. Marjoista en osta enää ulkomaisia mansikoita, sillä niiden torjunta-ainemäärät ovat huikean korkeat.

Pyrin valikoimaan laadukkaita lihoja, mm. ostamalla luomujauhelihaa (mm. Stockalta tai Sokokselta). Kauppahallista saa myös lähialueella tuotettua lihaa: vähärasvaista naudanlihaa (saa jopa 2% rasvaa sisältävää naudan paistia, joka jauhetaan pyynnöstä), kalkkunafilettä (ei tehotuoteta, tai ainakin näin minulle uskoteltiin ), villiä lohta (parempi rasvahappokoostumus kuin viljellyssä) ja niin edelleen. Tampereen kauppahallin Laatuliha ansaitsee kultamitalin asiakaspalvelussa, lihojen laadussa ja monipuolisuudessa.

Maitotuotteita olen vähentänyt. Hapanmaitotuotteita, juustoa ja kermaa käytän vielä silloin tällöin. Välillä olen ostanut herkutteluun raakamaitojuustoja kauppahallista. Luomukermaa käytän kahvissa ja aika surutta myös ruuanlaitossa, silloin kun sitä joku ruoka vaatii (esim. kesällä mansikat + luomukermavaahto - voiko olla parempaa?). Valmennettavieni kanssa olen käytännössä nähnyt, miten monelle tavallinen, pastöroitu maito aiheuttaa yliherkkyysoireita. Moni, joka on vuosia luullut kärsineensä laktoosi-intoleranssista, on saanut helpotuksen alettuaan käyttää luomumaitoa (sitä ei ole homogenoitu). Järkytys on ollut suuri, kun he ovat ymmärtäneet olevansa herkistyneitä maidon prosessoinnille itse maidon sijaan!



Leipää syön enää satunnaisesti. Ostan kauppahallista hiivatonta ruisleipää tai Kajaanissa käydessä syön (Suomen parasta) Pekka Heikkisen leipomon ruisleipää. Useimmiten leivästä kylläkin tulee vatsanpuruja, joten olen todennut että mun on parempi olla ilman.


Käytämme nykyisin kotona paljon luomua. Olemme mieheni kanssa huomanneet, että ruokien maku on usein paljon parempi. Esimerkiksi Mokkamestareiden luomukahvit ovat aivan käsittämättömän hyviä! Kaupan tavalliset tervakahvit kääntävät nyt kitkeryydellään suupielet nurinpäin. Mokkamestareiden kahveista suosikkejani ovat tällä hetkellä Cafe Latinia ja Yirgacheffe. Suosittelen lämpimästi testaamaan!

Precision Nutritionin ja tämän omatoimisen opiskeluni kautta ruokavalioni on vähitellen muokkautunut kohti alkuperäisempää ja puhtaampaa. PN-forumilla mm. Lean Eating Coach Krista Schaus ja Director of Education Ryan D. Andrews ovat kirjoittaneet aiheista ja vaikuttaneet paljolti omaan ajatteluuni. En ole asiasta fanaattinen, mutta teen valintoja siten kuin se on järkevää ja mahdollista.

Joka kerta kun kauppahallista lähtee täysien ruokakassien kanssa, on tosi hyvä olo. Tuntee, että tekee jotain hyvää sekä itselleen, että lähialueen yrittäjille ja luonnolle :)

Loppuun vielä treenikuva New Yorkin matkalta, Crunch-salilta. En malta odottaa marraskuuta, jolloin pääsen taas treenaamaan tuonne! Lähden nimittäin kouluttamaan itseäni lisää - tällä kertaa luvassa PICP-voimaharjoittelun valmentajakoulutusta Rhode Islandilla parin viikon ajan. Pitäähän samalla reissulla taas New Yorkissakin pysähtyä - sitä ei vaan malta jättää välistä!



Tämän päivän mielentila: My Game

2 comments:

Pete Pohjoinen said...

Terve, Kaisa ja hienoa päästä lukemaan uutta blogiasi!

Tämä kohta kolahti, koska olen miettinyt jälleen (vatsa)flunssaan sairastuessani, onko terveellisellä ruualla ja superannoksella vitamiineja mitään väliä:

"Mun kropassani korkea stressitaso - oli se sitten positiivista tai negatiivista stressiä - johtaa joka kerta sairastumiseen. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten puhtaasti syön (näköjään)."

Tunnistan olevani em. tyyppi. Etenkin kun lisään stressiin liian lyhyet yöunet, flunssa iskee miltei satavarmasti. Arghhh... Turhauttavaa. Stressinlaskemisen top-5 konstit olisivat kivat. Työtä voisi tietysti vaihtaa, mutta siinä on stressistä huolimatta paljon hyvää (ja esim. työttömyys rahapulan kanssa se vasta stressaisi), nukkua tietysti pitäisi joka yö tarpeeksi, mutta olisiko vielä jotain tärppejä?

Hanna said...

Moi Kaisa!

Luin tuon Petos lautasella- kirjan ja se herätti kyllä paljon ajatusta. Ennen kaikkea tulee tutustuttua pakkausselosteisiin "hieman" aiempaa tarkemmin. :)

Toivoisin blogiisi lisää hyviä lukuvinkkejä sekä ravintoon että treenaukseen liittyen.

Mukavaa kesää!

Hanna