Arvot näkyy suoraan kalenterista

Olen tässä jatkanut taas matkaa omaan itseeni. Käynyt läpi mielen syövereitä oikein kunnon kaivinkoneen kanssa. Tämän blogin julkaisukin on tuntunut jotenkin ristiriitaiselta - toisaalta tuntuu, että tarvitsen paikan jossa peilata omia ajatuksiani ilman sitä, että muut lukevat niitä. Toisaalta taas motivoidun julkaisemisesta, ja blogi on siihen luonnollisesti helpoin ja nopein kanava.

Jotenkin haluan ja jaksan uskoa siihen, että avoin oman itsen ja ajatusten jakaminen voi antaa myös muille ajattelun aihetta ja rohkaista omaan itseen tutustumista. Liian moni meistä kävelee koko elämänsä ympäriinsä laput silmillä, koskaan kyseenalaistamatta asioita joita toistamme päivästä toiseen, ajatuksia joita ajattelemme kerta toisensa jälkeen.

Viime kuukausina olen priorisoinut muiden ihmisten auttamista oman hyvinvointini yli. Olen miettinyt kovasti, miksi teen näin? Auttajan roolissa hukkuu herkästi itse siihen suohon, mistä yrittää auttaa toisia pois. Se ei ole hyvä tapa elää - pitkässä juoksussa sitä ei pian voi enää auttaa ketään, ellei pidä ensin itsestään hyvää huolta. Tiedostan, että Minä Itse olen vastuussa kaikesta mitä elämässäni tapahtuu. Ei universumi, äiti, mies, maailma tai kukaan muukaan. En voi syyttää ketään muuta siitä jos odotukseni hyvästä elämästä ovat jotakin muuta kuin mitä todellisuus on. Sitten kun malttaa taas pysähtyä ja miettiä, miksi on hankala olla, kertoo sisin kyllä vastauksen.

On ollut lohduttavaa kuulla muilta yrittäjiltä, että alkuvaiheen "pää märkänä" -kausi ei kestä loputtomiin - ja että lähes kaikki ovat käyneet saman tien. Olen hävennyt itseäni, sitä että olen ollut liian väsynyt treenaamaan yhtä ahkerasti kuin aiemmin treenasin, ollut väsyneempi kuin vuosikausiin ja monilla tavoin elänyt elämääni toisin kuin tunnen itselleni sopivaksi. Sen myöntäminen ääneen on ollut kammottavan hankalaa. Ihme kyllä - ääneen sanominen on toisaalta tuonut myös helpotuksen, sillä en ole kohdannut yhtäkään ihmistä (tai ainakaan toista yrittäjää) joka ei olisi ymmärtänyt ja kannustanut positiivisella tavalla. Yhtäkkiä oletukset muiden tuomitsevasta asenteesta ovat kääntyneet täysin päinvastaisiksi, onnistumisen riemun jakamiseksi ja onnitteluksi siitä, että näin lyhyessä ajassa nuori yrittäjä on saanut yrityksensä hienosti jaloilleen ja tuottamaan voittoa. Tätä asiaa en ole osannut ajatella - koska olen surrut "oman elämäni" menettämistä. Ei se ole minnekään kadonnut. Se on ollut vain kakkossijalla, ja nyt on aika jälleen muuttaa prioriteetteja.

Silti soimaan tästä itseäni: hyvinvointialalla mielestäni omasta itsestä huolenpito on ensiarvoisen tärkeää, jos aikoo pystyä opettamaan muille samaa. Integrity gap. Siinä on se tila missä olen viime kuukaudet elänyt: puhuu yhdestä ja tekee toista, jolloin pään sisällä elää jatkuva ahdistus siitä ettei elä omaa elämäänsä todellisten arvojensa tai oppiensa mukaan. Olen tiedostanut asian, yrittänyt korjausliikettä ja taas solahtanut takaisin samaan toimintamalliin: liikaa töitä ja liian vähän aikaa Olemiselle, ystäville, liikunnalle, rakastamalleni ruoanlaitolle ja reseptien keksimiselle, kaikelle sille mistä hyvän elämän rakenteet koostuvat. Nyt olen tehnyt todellisen pysähdyksen ja järjestellyt kalenteriani uudelleen. Haluan sitoutua itsekin niihin asioihin, joiden oivaltamisessa pyrin asiakkaitani auttamaan.

Olen miettinyt viimeaikoina sitä, miksi on niin kova kiire johonkin koko ajan. Se on ihan vääristynyt tapa elää. Olen kuunnellut Eckhart Tollen Power of Now -audiokirjaa ja opetellut hetkessä olemista. Se on kamalan vaikeaa, kun on niin pitkään touhunnut montaa asiaa yhtä aikaa, harvoin keskittyen vain tämän hetken havannointiin ilman mielen - tai egon - väliintulemista. Tässä hetkessä voi aina voida hyvin. Ei ole ongelmia, ainoastaan ratkaisemattomia asioita. Ego jää negatiivisine ajatuksineen, vaatimuksineen, uskomuksineen, "pitäis"-ajatuksineen taka-alalle.

Minulla on vahva ego. Olen elänyt sen vallassa monta monituista vuotta. Vai onko sekin vain uskomus josta ego haluaa pitää kiinni? Eräs viisas (ei tämän takia viisas :) ) henkilö sanoi minulle viime syksynä, että voimakas ego on annettu syystä, jotta voin joskus tehdä sillä paljon hyvää. Tollen mukaan ego on negatiivisten ajatusten synnyttäjä. Voiko sillä tehdä todella jotain hyvää?

Karismaattisilla ihmisillä tuntuu useimmiten olevan voimakas ego. Se huokuu heistä. Poliquin on hyvä esimerkki tästä. Lyhyt mies, jonka ego on valtavan kokoinen. Kuitenkin hän on hyvä ihminen, joka tekee työtään sydämellä - siitä huolimatta, että raa'an totuuden kuuleminen hänen suustaan usein sattuu ;) Tolle taas on ihan toisenlainen. Hyvin vaatimaton, eleetön, ei oikein herätä mitään tuntemuksia tai ajatuksia. Monella tavalla voi saada viestinsä perille.

Tässä vielä tärkeitä sanoja Lean Eating -valmentajaltani Kristalta. Hän on ollut hyvä ajatusten herättäjä heittäessään minulle kysymyksiä, joita miettiä. Krista ylläpitää punttitreenistä ja puhtaasta ravinnosta kiinnostuneille naisille Stumptuous-sivustoa, kannattaa tutustua :)

"Focus on doing fewer things, better. Focus on depth and higher quality, instead of rushed and cursory performance and quantity. Where possible, take something off your plate.

None of this will work, however, unless you fundamentally re-value your entire life and purpose. Almost everything in life is replaceable: a house, clothing, a job.

The only things in life NOT replaceable are your body and your loved ones/relationships.

You are not special to your job. You are not special to your industry. You are not special to most things you are currently pursuing.

You ARE special to your loved ones. And your body should be special to you."



LE-kurssilla yksi lempioppitunneistani on ollut tämä: katkelma kirjasta “The Greatness Guide”, kirjoittaja Robin Sharma. Totta joka sana. Ja juuri tämä asia on se, missä en elä omien arvojeni mukaan.

“There’s an old phrase that says “what you’re doing speaks so loudly I cannot hear what you are saying.” You can say that your primary value involves putting your family first, but if time with your family is not all over your schedule, well then the truth of the matter is that your family life isn’t your priority.

You can say that being in world-class physical condition is another top value but if I don’t see five or six workouts etched into your weekly schedule then the reality to be confronted is that your health just isn’t as important as you profess it to be.

Show me your schedule and I’ll discover the truth. Because your schedule doesn’t lie.

There can be no authentic success and lasting happiness if your daily schedule is misaligned with your deepest values. That’s a big idea that has been so helpful to so many of the executive clients that I coach.

If there is a gap between what you do and who you are, you are out of integrity. I call it The Integrity Gap. The greater the chasm between your daily commitments and your deepest values, the less your life will work (and the less happiness you will feel).

Why?

Because you are not walking your talk. Because your video is not congruent with your audio. Because you are committing the crime of self-betrayal. Worst crime of all. And the witness that lives within the deepest part of you - your conscience - sees it.

Your schedule is the best barometer for what you truly value and believe to be important. Too many people talk a good talk. But talk is cheap. Less talk and more do. Show me your schedule and I’ll show you what your priorities are.”