Poliquin Body Composition Internship sample workouts

Okay, so Charles is killing us in the gym twice a day here in Halmstad. I asked a permission to post some of the workouts on my blog so here we go. Sorry for the weird explanations but my English skills and tired brain can't do any better this time ;)

PLEASE have your BCAA's, PWO shake etc. in the gym with you if you try these at home :)

DAY 1: 6-12-25 for biceps and triceps, morning workout

A1. BB bicep curl with bar hanging from straps (turn from neutral grip to supinated on top), 3 x 6 with 4010 tempo

A2. Incline offset curl with db's (turn from neutral grip to supinated on top), 3 x 12, 3010 tempo

A3. Cable curls with separate handle coming from each side, arms extended behind the body (take a big step away from the machine, keep elbows steady and close to the body), 3 x 25, 2010 tempo

REST: 2 minutes between rounds

B1. Narrow bench press (2 second pause on the bottom), 3 x 6, 4020 tempo

B2. DB bench press with a stretch on the bottom, neutral down and pronated at the top, 3 x 12, 3010 tempo

B3. Pushdown (stand close to the machine, do full range with "no daylight between forearm & bicep on top"), 3 x 25, 2010 tempo

This kind of workout uses a combination of heavy and light weights which means that different threshold motor units will be recruited. It exhausts all muscle fibers of that particular muscle: first exercise hits the short head of the muscle, second hits the medial and long head and the third will finish any motor units left. It's very short and intensive, only 25-30 minutes. By the third round you should be 20% weaker - you need to lower the weights, not the rep amount.

Later that day we did a different kind of workout for arms: 6 x 6 and a dropset of 25 reps to increase growth hormone production. Charles taught us that GH is an anticatabolic hormone which will lock the gains. The more lactic acid you produce during a workout, the more acidic your pH becomes and the more GH you will produce. It will help fatburning greatly and make you grow muscle mass at the same time. Who wouldn't want that? 20-30 minutes of pain is nothing compared to the possible results ;) This kind of workouts will definitely expand your mind too, not just your muscle size!

I'm absolutely fascinated about the way how Charles teaches us training / Biosignature stuff. First we do the thing and then we learn BY THINKING why that particular stuff works. He's very good at asking questions that make your brain do cartwheels and try to connect all the dots of what you've learned during the past courses. I find myself often not being able to answer the simplest questions about training :D But it's okay - I'm here to learn and not boost my ego.

The energy within the group is awesome. Everyone is encouraging towards others and none are left behind. I've found this happen on every course as the days go by. Poliquin's students - especially the ones who come back for more than just one course - are very dedicated and goodhearted people.

The second day we did LEGS. Holy I-Can't-Even-Say-What. Having had awfully painful lower back for such a long time, my leg strength is just pathetic. I had to do some of the exercises with just bodyweight, but that's okay. Pushing GH production is the most important thing this week, I think. Next week I will be stronger already. You should be able to add 2% more weight or do one rep more on every exercise the next time you do the same workout. Otherwise you're something wrong: eating too little or wrong, sleeping too little or bad quality sleep, or just not pushing yourself enough.

Here's how we did quads yesterday evening. If you do this with dedication, get ready for the bucket!

DAY 2: Milos Sarcev style fatburning training - evening workout ("a warmup" of the real Milos routine, which consists of 10 different exercises and NO REST)

A1. Front squat 5 x 6

A2. Back squat 5 x 12

A3. DB step up 5 x 12 per leg

A4. DB drop lunge 5 x 12 per leg

A5. DB Russian step up (high step, bring the knee to the chest) 5 x 12

REST: none between the sets, 2 minutes between the rounds

The morning workout was similar style, all exercises for posterior chain. The rep range was different, with most being 20 reps per set. Talk about having your lower back on fire. Today everyone's walking like they pooped in their pants. I know Charles is having a good laugh about it...

DAY 3: Energy systems training using resistance ("how to get a fat athlete, like a shotputter, burn fat while getting explosive")

First 30 minutes - no rest in between sets

A1. Bench press, 2 reps with 6RM weight, 40X0 tempo

A2. Neutral grip pull up, 2 reps with 6RM weight with 4010 tempo, OR 5 second negative if you can't do pull ups

Next 15 minutes - no rest in between sets

B1. Incline DB bench press, 8 reps, 3010 tempo (not 100% sure about the tempos of these)

B2. DB bent-over row, 8 reps, 3010 tempo

Next 15 minutes - no rest in between sets

C1. Cable chest press, neutral grip, 20 reps, 20x0 tempo

C2. Seated row, 20 reps, 20X0 tempo

Fall on the floor & die!

Poliquin Body Composition Internship - päivä 1

Kurssin ideana on siis oppia, kuinka saada kehonkoostumusmuutoksia aikaan lyhyimmässä mahdollisessa ajassa.

Miksi tämä on tärkeää trainereille ja/tai ravintovalmentajille jotka työskentelevät mm. laihduttajien kanssa? Koska yhtäaikaisen rasvanpolton, lihaskasvun ja suorituskyvyn paranemisen henkisellä/fyysisellä tasolla (tai vähintäänkin kahden näistä) aikaansaaminen on avain erinomaisiin tuloksiin tällä alalla. Oppimalla nämä asiat pystyy erottumaan hyvin helposti muista samalla alalla toimivista.

"Menestyminen on erinomaisuuden sivuvaikutus. Tavoittele erinomaisuutta omalla alallasi, älä koskaan menestymistä." -Charles Poliquin

Charles pystyy saamaan omilla metodeillaan miesasiakkaan 21% rasvoista 6% rasvoihin kahdeksassa viikossa. Naisen hän pystyy saamaan 13% rasvoista 6% rasvoihin kolmessa viikossa. Hänen mukaansa homma menee niin, että kun kropan saa tiukkaan kuntoon luonnollisilla metodeilla - ei näännyttämisellä kuten kisadieetillä usein tehdään - on samassa kunnossa pysyminen vaivatonta. Insuliiniherkkyys ja elimistön kyky käyttää ravintoa hyödykseen ovat vähärasvaisella henkilöllä tehokkaampia kuin henkilöllä jolla on paljon rasvaa. Yhtä lailla kun kroppa on lihava, on hyvin helppoa pysyä lihavana.

Usein ylipainoiset ihmiset ovat myös opettaneet kroppansa lihomaan hyvin pienillä ruoka- ja kalorimäärillä. He syövät väärin. Osa jopa ihan säännöllisesti, mutta ruokia jotka ovat insulinogeenisiä eli nostavat insuliinihormonin tasoa nopeasti syömisen jälkeen. Ylipainoisella - tai oikeastaan ylirasvaisella - ihmisellä tämä tarkoittaa lähes aina mitä tahansa hiilihydraattipitoisia ruokia.

Poliquin mainitsi, että kun puhutaan tutkimuksista joissa on tutkittu useiden pienten tai harvempien suurten aterioiden vaikutusta rasvanpolttoon, harvemmin muistetaan sanoa että nämä tutkimukset on tehty tavallisella länsimaisella ruokavaliolla. Leipä-muro-maitodieetti ei insulinogeenisuutensa vuoksi toimi hyvin vaikka annoskoot olisivat pieniä ja niitä olisi tiheästi. Tällöin harvemmin syöminen toimii paremmin (joskaan ei ole paras metodi rasvanpolttoon - insuliinitason mahdollisimman alhaalla pitävä ruokavalio on).

Ja sitten tärkeä pointti erityisesti kaikille asiakkailleni jotka eivät ole kiinnostuneet salilla käymisestä. Charlesin sanoin: TREENI ON AVAIN KEHONKOOSTUMUKSEN MUUTOKSIIN JA SIIHEN MITEN ELIMISTÖ HYÖDYNTÄÄ SYÖMÄSI RUOAN. Sen vuoksi tällä kurssilla treenaamme eri metodeita hyödyntäen kaksi kertaa päivässä. Nyt kahden päivän jälkeen kroppa on jo ihan piiskattu, ei varmaan vähiten siksi että flunssan takia tuossa tuli taas neljän päivän tauko. Hauskaa silti huomata, että olen meidän kurssiporukkamme vahvin nainen :) Muut likat biittaakin minut sitten olemalla 14-16% rasvoissa jatkuvasti :D

On siis mahdollista parantaa samanaikaisesti sekä kehonkoostumusta että suorituskykyä urheilussa. Rasvanpoltto on tärkeää myös urheilijoille: mitä tiukemmassa kunnossa olet, sitä vähemmän kitkaa - esimerkiksi jalkapalloilija on nopeampi, kun rasvaa on vähemmän. Mitä nopeampi urheilija ja mitä parempi suorituskyky, sitä enemmän urheilijan on mahdollista myös ansaita.

Charlesin mukaan merkittävimmät rajoittavat tekijät rasvanpoltossa ovat:

1. Stressi

Kortisolin ollessa liian korkealla, on hankala polttaa rasvaa. Stressi tuo pintaan usein myös muita rasvanpolttoa hankaloittavia asioita, kuten vatsa- ja suolisto-ongelmat ja hiilarihimot. Kortisoli ja insuliini ovat vastahormoneita - kun kortisoli on koholla, tahtoo kroppa mieluusti nostaa insuliinia saadakseen kortisolin laskemaan.

Millä se tapahtuu helpoimmin? Hiilareilla tietenkin. Kovan stressin alla elimistö myös purkaa mm. maksan sokerivarastoja, jolloin verensokeri voi olla jatkuvasti koholla vaikka ruokailutottumukset olisivatkin kunnossa. Stressinhallinnan oppiminen ja lisämunuaisten toiminnan tukeminen ovat tärkeitä seikkoja nykyisessä kiireisessä elämänrytmissä eläville. Eli kaikille.

2. Ravinnevajeet

Ravinnevajeetkin ovat elimistölle stressi. Esimerkiksi sinkin, magnesiumin ja eri B-vitamiinien puute heikentävät maksan toimintaa ja elimistön kykyä uudelleenrakentaa itseään. Kun nämä funktiot heikentyvät, kerää elimistö itseensä herkemmin kuona-aineita ja toksiineja.

Myös rasvahappoepätasapaino on esimerkki ravinnevajeista, ehkä yleisin kaikista. Nykyihminen saa säälittävän vähän omega3 -rasvoja. Se 1 kapseli päivässä ei oikeasti pelasta ketään. Tämän takia Poliquinin Biosignature-oppien mukaisesti ensin kroppa "kylvetetään" omegoissa (annos alussa usein 15-30 kapselia tai 2-4 ruokalusikallista nestettä päivässä). Tämän jälkeen 1-4kk kuluttua määrää voidaan vähentää.

Biosignature-mittauksissa käytän usein yksinkertaista testiä mittaamaan mineraalitasapainoa. Sinkkinesteen avulla tehtävä sinkkitesti on hyvä indikaattori mm. vatsahappotasosta (sinkki ei imeydy ilman riittävää vatsahappojen määrää) ja samoin muiden vitamiinien ja mineraalien määrästä elimistössä. Toistaiseksi yli 300 tapaamastani asiakkaasta yksikään ei ole läpäissyt testiä ensimmäisellä kerralla. Tämä siis tarkoittaa että yhdelläkään heistä sinkkitaso ei ole ollut optimaalinen.

3. Toksisuus

Elimistölle vieraiden (mm. muovit, raskasmetallit) tai ylimääräisten (mm. käytetyt hormonit) kertyessä elimistöön alkavat kropan normaalit toiminnot häiriintyä. Mitä pahemmat ravinnevajeet, sitä enemmän toksiineja elimistössä. Harvan ihmisen maksa pystyy nykyisin enää työstämään kemikaalien megamääriä joita saamme elimistöön päivittäin. Keskiverron amerikkalaisen maksa poistaa päivittäin yli 500 vierasta kemikaalia - jos elimistöllä on millä poistaa ne, eli riittävä määrä ravinteita. Tuskin olemme Suomessa kovin paljon tuosta jäljessä.

Yksi suurimmista syistä maksan heikolle toiminnalle on liian vähäinen proteiininsaanti. Maksa tarvitsee aminohappoja muuntaessaan toksiineja vesiliukoiseen ja myrkyttömään muotoon. Erityisesti naisilla toksiinien kertyminen näkyy alavartalon ja pohkeiden rasvakerroksina. Ja tätä näkee Biosignature-mittauksissa KOKO AJAN. Poliquinin mukaan 30 vuotta sitten ilmiötä "estrogenisaatio" ei edes tunnettu. Nyt se on räjähtämässä käsiin.

Solutason estrogeenimäärä on suurella osalla nykyihmisistä järkyttävän suuri. Veressä tästä ei välttämättä näy viitteitä, mutta rasvapihtien välissä (reisissä, pakaroissa, pohkeissa) kyllä. Se työ, mitä esimerkiksi Biosignature-ammattilaiset tekevät, ei todellakaan ole turhaa tai liian hifisteltyä. Jos elimistöään ajoissa puhdistamalla voi myöhemmin välttää esim. estrogeeniperäisen syövän, eikö se kannata?

Ekana päivänä kävimme läpi myös Charlesin seitsemän päivän mittaisen detox-ohjelman, joka tehdään ns. medical food shakejen, viherjauheiden, aminohappolisien ja muiden ravintolisien avulla. Hän on kirjoittanut aiheesta kaksi kertaa blogiinsa täällä ja täällä. Tein itse läpi tuon detoxin elokuun alussa ja olihan se kyllä rankka viikko. Kielii samalla siitä, että puhdistettavaa on ja paljon. Sen jälkeen kroppa on kuitenkin tuntunut toimivan paremmin ja mielialat ovat myös pysyneet tasaisempina. Minulla on takana muutenkin jo pidemmän ajanjakson hidas detox, joka jatkuu edelleen. Kirjoitan siitä jossain kohti enemmän, kun laitan tänne ajatuksia omista Biosignature-mittauksistani.

Lukuvinkiksi tästä aiheesta saimme Mark Schaussin Achieving Victory Over a Toxic World. Laitoin tilaukseen Amazon.co.uk:sta :)

Ekan päivän treeneinä olivat kädet, aamulla ja illalla. Niistä teen oman postin joka tulee englanniksi. Näin Biosignature-ystäväni ympäri maailman pääsevät hyödyntämään tietoa itselleen ja asiakkailleen. Facebook on kiva jakamisen väline!

Jaahas, kello on kohta 3 aamulla - heräsin keskellä yötä tuplajalkatreenipäivän jälkeen enkä saanut unta. Kroppa huusi ruokaa ja pää kävi niin ylikierroksilla, että puolen tunnin pyörimisen jälkeen päätin nousta lukemaan ja kirjoittamaan. Nyt voisi koittaa josko saisi pari tuntia unta ennen kolmatta kurssipäivää. Adios!

Matkan varrelta

Sekalaisia kuvia matkan varrelta tähän saakka.

Alla: Kotoa pakatut aivo-snackit kurssia varten - punaista lihaa (poroa), pähkinöitä ja kaakaopapuja. Kaikkien vaikutus hermovälittäjäaineisiin on dopamiinitasoa nostava. Dopamiini vaikuttaa energiaan, motivaatioon, tuo hyvää ja innostunutta fiilistä.

Miehille dopamiinitason nostaminen on itse asiassa aikamoista alfauros-settiä. Näitä ruokia kannattaakin napsia niin isoilla aterioilla kuin välipaloiksi, mikäli esim. työssään tarvitsee strategista ajattelukykyä, itsevarmuutta ja draivia saada asiat tapahtumaan. Myös kananmunat on dopamiinitasoon positiivisesti vaikuttavia - siksi suosittelen niitä useimmiten asiakkailleni aamupalaksi. Tuollainen muutos on helpompi tehdä kuin hypätä maksamakkararuispalasta tai weetabixista pihviin ja pähkinöihin ;)

Jokaisella ihmisellä on luontaisesti joku neurotransmitteri joka dominoi hänen luonnettaan. Hermovälittäjäaineet ovat todella merkittävä tekijä terveydentilaa ajatellen: aivothan loppupeleissä määräävät pitkälti mitä kroppa tekee. Tämän oman dominantin neurotransmitterin löytäminen ja tasapainottaminen voi olla siten iso askel kohti oman optimaalisen suorituskyvyn (ja sydämen äänen) löytämistä.

Mitä enemmän on "itsensä keskellä" - niin fyysisesti kuin henkisesti, sitä mielekkäämpää elämä luonnollisesti on. Tasapainoinen aivotoiminta on yksi sekä mielenterveyden että optimaalisen hormonitoiminnan kulmakivistä. Kuka tahansa esim. masennuksesta kärsineistä tietää tämän!

Tänään Charles antoi meille kotiläksyiksi tällaisen testin - The Braverman Nature Assessmentin - tekemisen. Olen tehnyt sen itse jo aikaisemmin ja se löytyy Dr Bravermanin kirjasta nimeltä The Edge Effect.

Oma dominantti neurotransmitterini on asetyylikoliini. Optimaalinen suorituskyky tarkoittaa asetyylikoliiniluonteelle pursuilevaa luovuutta, ideointia, innostumista, muiden inspiroimista ja opettamista, avointa mieltä, sosiaalisuutta, romanttisuutta suhteessa, altruismia... juuri sitä, mitä olen parhaimmillani. Kun asetyylikoliinitaso on epätasapainossa, tällainen ihminen alkaa vetäytymään, on vielä normaalia vähemmän järjestelmällinen, asiat ei pysy hanskassa, muisti pätkii, kiputiloja joista ei saa selvyyttä. Hmh. Kuulostaa tutulta, kun mietin viime syksyä ja kevättä. No, ajattelin silti tehdä testin nyt vielä uudelleen - tiedän että minussa on hyvin vahvasti sekä asetyylikoliini- että dopamiiniluonnetta. Mielenkiintoista kuulla mitä Charles sanoo asiasta huomenna kun puhumme tästä lisää. Mutta tarkoitus ei ollut nyt vielä selostaa tämän päivän kurssiasioita, koska teen niistä erillisen postauksen. Palataan siis keskiviikkoon ja torstaihin.

Alla: Nostalgiaa - eka kertaa menossa autolla laivaan sitten kakaraiän. Tällöin vanhempien kanssa koko reissun kohokohta oli Tax Freen aukeaminen, josta kannoin säkkitolkulla Kina-riisipuffi-suklaarakeita ja noitapillejä. Parin kilon karkkilastin popsimisen jälkeen loppumatka menikin iloisessa sokerihumalassa ;) Kävin nuuhkimassa Tax Freen antia tälläkin kertaa ja hetken olin pahoillani itseni puolesta etten tällä erää pystynyt samaan - onneksi on Flow-haaste, muussa tapauksessa en olisi pystynyt vastustamaan kiusausta! Joskin tieto siitä, että joutuu Charlesin valvovan silmän alle, hiukan hillitsee tällaisia tekosia...

Alla: Laiva-aamiainen - buffetissa oikeiden valintojen tekeminen on helppoa. NOT. Vaikeaa siksi, että houkutuksia on ympärillä ihan järjettömästi. Siellä kuitenkin VOI valita oikein, kunhan päätöksen on tehnyt etukäteen eikä enää ravintolaan mennessä mietin voisiko vähäsen vai eikö voisi. Kuinka moni syö kotona neljä lautasellista ruokaa aamupalaksi, croissantteineen, lettu-marmeladi-systeemien, keksien, nakkien, pekonien, sämpylöiden ja muiden höttöjen kera, kysyn vaan? Näin meidän ympärillä suurin osa. En voi olla tarkkailematta ihmisten käyttäytymistä "vedetään koko rahalla" ruuan äärellä. Se on tosi mielenkiintoista.

Lounastauko Jönköpingissä. Svenska talande och jordgubbtorta med vispgrädde - och smaka på laxen min kompis! Eller hur? Köh, omalla ruotsillani ei pahemmin kehuskella, joten puhun suosiolla englantia. Edelliset on lähinnä muistoja seiskaluokan ruotsintunnilta, jolloin asenne uuden kielen opiskeluun oli loistava (tuloksena 10). Sen jälkeen tuli murrosiän kapinat ja todistukseen jämähti 7.

Jönköpingistä löysimme sattumalta Matvarufabrikenin, pikkuruisen paikallista, luomua ja osaksi myös raakaravintoa (ainakin tuotevalikoiman puolesta) suosivan kaupan/lounaspaikan/kahvilan. Aikaa pysähdykseen oli vain pari minuuttia, mutten voinut jättää kipaisematta nuuhkimaan tunnelmaa. Hyvin samantapainen paikka kuin Helsingin Maatilatori (Lasipalatsissa - kannattaa käydä tsekkaamassa, jos ei vielä ole tuttu paikka!). Ihania tämmöiset :) Joni tykkäsi kahvista kovasti.

Löytyi myös hyllyllinen ylihinnoiteltuja raw foodeja ja superfood-juttuja kauniissa pakkauksissa :)

Nyt Biosignature-raporttien kimppuun... moni asiakas odottaa omaansa taas kuumeisesti. Ja aamulla kirjoitan sitten tästä ensimmäisestä kurssipäivästä - postaan tänne tänään tekemämme käsitreenit, kannattaa testata sillä ne oli oikeasti tosi hauskoja!

Heja Sverige!

Täällä ollaan, 18h matkan jälkeen Halmstadissa Ruotsin länsirannikolla. Piinallisen pohdinnan jälkeen päädyimme laiva+autoilu -vaihtoehtoon muiden vaihtoehtojen yli. Tänne on yllättävän haastavaa päästä edullisesti Suomesta!

Yksi mahdollisuus olisi lentää Göteborgiin ja tulla loppumatka junalla. Kuitenkin esim. Göteborgin keskustaan lentokentältä pääseminen maksaa ja lisänä on "tunnehinta" matkatavaroiden roudaamisesta ympäriinsä. Halmstadiin taisi olla suoria lentojakin, mutta hinnat on niin suolaisia että ennemmin lennän takaisin Madeiralle, kun sinnekin pääsee halvemmalla. Siispä Tampereelta autolla Turkuun, auto Viking Linen paattiin ja yölaivalla Tukholmaan. Sieltä aamulla tien päälle ja 500km ajomatka Halmstadiin. Ironista kyllä, helpompi olisi ollut lähteä Lontooseen tai New Yorkiin kurssille.

Matka meni itse asiassa ihan kivuttomasti, kun Jonin ajaessa suunnittelin seuraavan FightSportin ravintoartikkelia ja yhdessä mietimme Optimal Performancen business-demoa Charlesille esiteltäväksi. Hotellimme on Halmstadin keskustassa oleva Norre Park, jota Poliquin Strength Institutelta suositeltiin. Meillä on singaporelaisen Biosignature-kollegani Jonathanin kanssa yhteinen asuntomuotoinen huone. Myös Charles ja hänen tiiminsä on täällä yötä.

Iltapäivä meni mukavasti aussi-ystäväni Traceyn ja Jonathanin (jolla on muuten todella hyvä Biosignature- ja treeniblogi) kanssa rupatellessa. Siitä on melkein vuosi, kun tapasimme Rhode Islandilla PICP-kurssien merkeissä. Tuossa ajassa Jonathan on laajentanut Singaporessa kuntosaliaan ja saanut sen pyörimään huikean hyvin Poliquinin bisnes- ja valmennusneuvojen myötä. Tracey on saanut aiempaa parempia tuloksia hyödyntämällä PICP ja Biosignature-kurssien tietoja PT-asiakkaidensa kanssa ja itse kisannut Australian kansallisella tasolla body fitnessissä.

Kursseilla yksi parhaista asioista on muihin trainereihin ja Biosignature-ammattilaisiin tutustuminen. Tänään olemme jakaneet tietoa ja kokemuksia, puhuneet asiakastapauksista, bisneksen rakentamisesta ja kaikesta muusta maan ja taivaan välillä, aina Traceyn kolmen lapsen äitinä olemiseen (ja silti 10% rasvoissa läpi vuoden pysymiseen) ja Jonathanin detox-kokemuksiin (skinnyfat alkoi kasvattaa massaa hurjalla tahdilla kun elimistöstä lähti toksiinit).

On TODELLA rentouttavaa viettää aikaa "omiensa" joukossa. Suomessa minulla ei ole oikeastaan ketään, jonka kanssa voisin jakaa näitä asioita niin, että toinen ymmärtää jo puolesta lauseesta ja osaa täydentää loput. Onneksi Emman, Annen ja Tytin kouluttautumisen myötä tämä alkaa vähitellen muuttumaan. Heillä matka on vielä alussa, mutta uskon että siitä tulee vielä paljon hedelmällisempi kuin monella muulla kurssit käyneellä, koska ympärillä on niin mainio tiimi joiden kanssa jakaa opiskelua ja kokemuksia :)

Flunssa on tänään aika lailla vedellyt viimeisiään. Apteekin setä sanoi Suomessa, että se flunssa kestää sitten 2 viikkoa. Ja että ravinnolla tai ravintolisillä ei ole mitään merkitystä flunssan parantamisessa tai siinä, tarttuuko se vai ei. No, aika jännä nähdä että kun maanantaina illalla alkoi nenä vuotamaan kuin seula ja tiistaina olin aivan veto pois, pötkötin sängyn omana ja pelkäsin poskiontelontulehdusta... niin eilen iltapäivällä olo alkoi helpottaa ja tänään torstaina enää kovin ihmeellisiä oireita ei ole. ONNEKSI! En tiedä kuinka suuri osa oli mielen voimassa ja kuinka suuri osa ravintolisissä, mutta sormet ja varpaat ristissä toivomisen lisäksi otin nämä:

-D3-vitamiini tiistaina ja keskiviikkona 4 x 50 000IU

-Poliquin Performancen Über C (puskuroitu C-vitamiini) 2kpl x 5 / päivä

-Poliquin Performancen Immunotrophics 2kpl x 5 / päivä

-Activated Charcoal (kollegani epäili bakteeritulehdusta ja kehotti varmistamaan että pöpöt tulee pihalle kehosta... tämä on muuten todella hyvä suoliston puhdistaja!) 4kpl x ti, ke ja tänään illalla

-Glutamiini 2rkl x 4 / päivä veteen sekoitettuna

Tämän viimeisen 1,5 vuoden ajan olen saanut flunssat pysähtymään ensimmäiseen päivään ottamalla Immunotrophicsia ja glutamiinia (1rkl joka tunti oireiden alkamisesta saakka siihen, että ne häviää). Immunotrophics on mielestäni yksi Poliquinin parhaista tuotteista. Sisältää mm. lääkinnällisiä sieniä ja immuunipuolustusta vahvistavia vitamiineja ja mineraaleja.

Voisin kirjoittaa ravintolisistä varmaan kokonaisen päivän :) Minä vaan rakastan niitä. Se on jotenkin niin käsittämättömän kiehtova alue - yli viiden vuoden ajan jo olen jatkuvasti päivittänyt tietoani erilaisten ainesosien vaikutuksesta elimistön toimintaan.

Vaikka onkin aivan selvää, että olisi hyvä jos kaikki saataisiin ravinnosta, niin hyvin harvalla näin on (poislukien Jaakko Halmetojat ja muut yli-ihmiset, kaikella rakkaudella sanottuna :)). Eilisen postauksesta varmaan kävikin ilmi, etten itse ainakaan näiden yli-ihmisten joukkoon kuulu, vaikka superfoodeilla täydennänkin muuten viikkottain jossain kohti epätäydelliseksi lumpsahtavaa ruokavaliotani. Ehkä sitten, jos takapihalla olisi läpi vuoden luomuvihannespenkki, lihatkin tulisi omasta navetasta, eläisin stressittömällä "love is all we need" -asenteella ilman huolen häivää ja kiirettä, ja ympäristötoksiineja täysin välttäen - esimerkiksi niin etten koskaan söisi ei-luomua saati muuta kuin kotimaista ruokaa, joisi hana- tai pullovettä tai käyttäisi muovipakkauksiin pakattua tai muuten teollisesti valmistettua (ja siten ravinteiltaan riisuttua) ruokaa. Mutta kuka enää elää tällaisessa maailmassa?

On mielenkiintoista, miten ravintolisien avulla voidaan saada täsmätuloksia aikaan. Olen kuitenkin käyttänyt niitä niin pitkään, että jossain kohti tänä syksynä taidan testata pari viikkoa tai kuukauden ilman. Haluan nähdä onko sillä vaikutusta olotilaani, treeni-intensiteettiin tai palautumiseen. Mutta toistaiseksi uskon niiden toimintaan, koska niin paljon apua olen monista ravintolisistä saanut :) Haluaako niitä käyttää, on täysin jokaisen oma valinta. Siihen en minä voi vaikuttaa.

Huomenna meillä alkaa siis kurssi - Body Composition Internship. Kurssi pidetään painovalmistaja Eleikon omassa Centerissä täällä Halmstadissa. Jännittää, koska meitä on tällä kurssilla niin vähän. Kuulemma aiemmilla kursseilla se, jonka kehonkoostumuksen muutos viidessä päivässä on ollut suurin, on saanut jonkun kurssin palkinnoksi. Saa nähdä miten käy! Minulla ainakin on rasvaa poltettavaksi joten siitä ei jää kiinni ;) Isoimmat muutokset tällaisessa ajassa taidetaan tyypillisesti nähdä rasvattomassa kudoksessa, lihasten täyttyessä ja nivelten, jänteiden ja muiden kudosten vahvistuessa. Minua kiinnostaa tämä joten aion kytätä silmä kovana kurssikavereiden muutoksia ja kysellä myös Charlesilta, mitä tällaisessa ajassa (ja tietysti sen jälkeen uusia tapoja ylläpitäessä) ihan oikeasti fysiologisella tasolla ehtii tapahtua.

Otan huomenna kuvat (joskaan en aio postata niitä tänne, sorry) ja Charles tekee jokaiselle Biosignature-mittauksen. Tiedän että omat pisteeni ovat lähinnä räjähtäneet käsiin eikä tosiaan mitään mairittelevaa katsottavaa. Mutta kuten BS 1 -kurssillakin sanottiin, on tärkeää dokumentoida alkupiste... vain siten voi ymmärtää, mitä kehossa on meneillään ja mitkä metodit ovat juuri nyt tärkeimpiä ja mahdollisesti myös toimivimpia. Kurssin lopussa meidät mitataan sitten uudelleen.

Kurssin kuvaus Eleikon sivuilla on tämä:

SEMI-PRIVATE COACHING: BODY COMPOSITION

Benefits:
• Learn interview techniques
• Learn how to customize, and interpret an intake sheet
• Learn to overcome hurdles in fat loss
• You will train twice a day on protocols designed for body composition
• How to set up group training for fat loss and maximize income
• And much more…..

THERE WILL ONLY BE 10 CANDIDATES ACCEPTED FOR THIS EXCLUSIVE OPPORTUNITY!

Tämän kurssin jälkeen laitan heti oppimani käytäntöön. Seuraavina viikkoina asiakkaani voivat siis saada uudenlaisia, tehokkaammin tuloksia tuovia vinkkejä omiin kehonkoostumuksen muutoksiinsa. Tämä on yrittäjyyden parhaita asioita - voi heti tehdä muutoksia toimintaansa, ilman että tarvitsee tuskallista byrokratiaa ja lappujen pyörittelyä edes takaisin!

... joskin kurssien toteutumiseksi saa aina tehdä kaksin verroin töitä jottei jääkaappi ammota myöhemmin tyhjyyttään ;)

Kaikenkarvaiset Kaisat ja ajatuksia ravinnosta

Fit Flown Facebook-sivulla on nyt kolmen päivän ajan ollut käynnissä kahden viikon FLOW-HAASTE. Vielä ehtii mukaan!

Tämän aikana haastan ryhmäläiset (ja itseni) jättämään ruokavaliostaan pois gluteenipitoiset viljat (ruis, ohra, vehnä), sokeri, limpparit, maitotuotteet, soija ja kemialliset makeutusaineet kahden viikon ajaksi. Miksikö näin? No, 90% asiakkaistani tulee ensimmäiseen tapaamiseen kärsien jostain vaivasta joka useimmiten korjautuu nopeasti ruokavaliomuutoksella. Suurimmalla osalla vatsaongelmien aiheuttaja on suomalaisten rakastama RUISLEIPÄ. Ikävä kyllä!

Selitin asiaa hiukan enemmän tämän päivän postissa seuraavasti, antaen esimerkkejä ongelmista näihin ruoka-aineisiin liittyen:

• gluteenipitoiset viljat: suoliston ärsytys, turvotus, ilmavaivat, gluteeniherkillä tai -allergisilla suoliston mikrovilluksen rikkoutuminen joka voi johtaa ravinnon huonon imeytymiseen (ks. kuva alla), myös masennus on yleinen oire (95% serotoniinista valmistetaan suolistossa - jos suolisto on hajalla, kärsii tästä myös nuppi)
• sokeri: verensokerin heittelyt, huono uni johtuen hypoglykemiasta, hiilihydraattihimot ja huonot ruokavalinnat
• limpparit: ks. ylempi, samoin vatsahappojen aleneminen hiilihapon takia, ravinnevajeiden muodostuminen (mm. fosforihappo vie mukanaan kalsiumia elimistöstä vaikuttaen luuntiheyteen)
• maitotuotteet: vatsan ärsytys, insuliinitason nopea nousu, liiallisen liman muodostus keuhkoihin ja hengitysteihin => kuinka monen muun eläinlajin aikuiset juovat maitoa / käyttävät maitotuotteita? Suomi johtaa maailman osteoporoositilastoja, joten maidonjuonnin vähyydestä se ei ainakaan ole kiinni!
• soija: nykyisin 99,9% on geenimuunneltua => ei tietoa pitkäaikaisvaikutuksista, voi hidastaa kilpirauhasen toimintaa, vatsaongelmat
• kemialliset makeutusaineet: neurotoksiineja, kiihdyttävät neuronien toimintaa väsyttäen ne kuoliaaksi, mahdollisia vaikutuksia mm. aivokasvainten kehittymiseen, nostavat insuliinia niillä joilla mekanismi on herkkä (ts. voivat siis lihottaa vaikka eivät sisällä energiaa)

Kaikkiin edellisiin liittyvät usein myös viivästyneet allergiareaktiot kuten nivelkivut, päänsärky, päänahan hilseily, iho-ongelmat, vatsan sekaisin meneminen, ummetus ja niin edelleen. Nämä voivat tulla pintaan vasta 1-7 päivän kuluessa ruoan syömisestä/juomisesta, joten niitä voi olla todella hankala yhdistää mihinkään tiettyyn ruoka-aineeseen. Kannattaa siis testata miltä olo tuntuu, jos jotain jättää pois. Jos ongelmat äityvät oikein pahaksi, niin esim. MDD:ltä voi tilata ruoka-aineallergiatestin, jonka avulla voi selvittää sekä nämä välittömät että viivästyneet allergioiden aiheuttajat. Testin hinta on jossain 300 euron kieppeillä. Pieni hinta siitä, että pääsee eroon jokapäiväisistä tuskista.

Tunnen itse noiden ruokien vaikutuksia aivan selvästi, esimerkiksi:

-gluteenipitoiset viljat: vatsa menee sekaisin, turvottaa, näytän raskaana olevalta :O
-sokeri: syömisen hallinta hankaloituu selvästi, hetken ajan päällä on "sokeriflow" joka romahtaessaan tuo pintaan sokerihimon, seuraavina päivinä kroppa ja pää huutavat sokeria, masennun
-limpparit: edellinen
-maitotuotteet: pienissä määrissä on ok, mutta esim. rahka ja jogurtti alkavat väsyttämään, juustot yleensä ok
-soija: ilmavaivat
-kemialliset makeutusaineet: sama kuin sokeri... jos juon limua, on se parempi tehdä ihan illalla koska muuten makean syöminen helposti johtaa huonojen valintojen tekemiseen myöhemmin päivällä => kofeiini illalla taas häiritsee unta :/

Mitä puhtaampaa ruokaa syö, sitä selvemmin pystyy tunnistamaan elimistön viestejä eri ruoka-aineista. Hyvä esimerkki tästä mielestäni oli parin viikon takainen törmääminen Olli Postiin aiemmin täällä mainitsemassani Caneli Cafe & Shopissa. Olli on useamman vuoden ajan jo herkistellyt kroppaansa puhtaan ravinnon avulla. Hän oli ennen Caneliin tuloa käynyt jossain toisessa, uudessa smoothie barissa juomassa smoothien - ja Caneliin tultuaan valitteli vatsakipua. Ei ollutkaan ihan niin supersmoothie tuo toisaalta saamansa juoma. Olli sanoi, että pystyy tuntemaan tosi herkästi hyvän ja huonon laadun niin superfoodeissa kuin normaalissakin ruoassa. Tästä herää sitten kysymys, että eikö tuollainen ole tosi ärsyttävää... jos joka toinen ruoka tuntuu hankalalta mahassa? Onko silloin herkistyttänyt itsensä turhan takia lähes kaikelle ja vähentänyt kropan toleranssia vähemmän puhtaalle ruoalle? Onko edes realistista ajatella syövänsä aina todella puhtaasti? Sehän nimittäin tarkoittaa luopumista monestakin ruoasta. Tai vähintäänkin noille ruuille vaihtoehdon etsimistä.

No, voi tietysti myös kysyä, että jos kroppa EI ole herkistynyt etkä tunnista näitä oireita, niin tarkoittaako se siltikään että ruoka-aineet tekevät hyvää elimistölle?

Tuntuu että ainakin itse olen tämän asian kanssa taantunut jonnekin tosi kauas siitä, missä joskus olin. Esimerkiksi 1,5 vuotta sitten söin jatkuvasti todella puhdasta ruokaa - ja voin mielettömän hyvin! Miksi se nykyisin on sitten niin hankalaa? Ei tässä nyt retuperällä olla, mutta huomaan tekeväni paljon helpommin hetken mielijohteesta huonompia valintoja kuin mitkä olisivat mahdollisia. Pitkiin aikoihin en esimerkiksi syönyt lainkaan proteiinipatukoita. Kesän aikana olen niin tehnyt useampaan otteeseen ja nähnyt kyllä käytännössä miten kroppani voi paremmin ilman niitä. Pallovatsan kanssa ei ole hauska olla. Miksi sitten on niin hankalaa pysyä irti jostain minkä tietää tuovan itselle pahan olon?

Pääni kamppailee lähes joka päivä näiden asioiden kanssa. Huomaan ajattelevani: onhan se nyt ärsyttävää kun joka toisessa paikassa jonne menee, joutuu kieltäytymään. Tai raahaamaan mukana eväitä joka paikkaan. Jaksaako sellaista elämää pidemmän päälle? Mutta jos miettii esimerkiksi vegaania, tai kosher-ruokavaliota noudattavaa, ei heillä tämän asian kanssa ole mitään ongelmia. He ovat tehneet päätöksen pysyä tietyissä ruoka-aineissa ja sillä hyvä. Ei pohdintaa, epätietoisuutta, päättämättömyyttä. Ja tämähän tekee esimerkiksi kisadieetistä loppupeleissä kovin helppoa - erityisesti jos joku muu on päättänyt ruokavalion omasta puolesta. Mielestäni tällaiseen ruokavalioon totuttelu on juuri tämän vuoksi vaarallista. Eikö olisi hyödyllisempää oppia tekemään valintoja intuitiivisesti oikein ja vieläpä puhtaasta omasta halusta? Kuinka realistista on elää loppuelämä siten, että parin kuukauden välein joku muu päättää ruoka-aineet joita minä syön ja jääkaapin oveen liimatun listan puitteissa sitten noudatan tätä?

Flunssassa mikään ruoka ei oikein maistu. Tai siis herkut kyllä maistuisivat (kuten 99% ajasta muutenkin), mutta niiden suhteen jo Flow-haastekin (onneksi) karsii pois suurimman osan ;) Proteiinipitoiset ruoka-aineet ja vihannekset yököttävät olon ollessa tukkoinen. Pitäisikö tässä kohti siis väkisin änkeä sisäänsä aamupalaksi pihvi vain siksi että joku muu käski tekemään niin?

Eilinen meni lähinnä mausteteen, kookoskerma-mustikka-banaani-viinirypäle -kombojen (yllä), pähkinöiden, glutamiinijauheen ja mehiläisen siitepölyn voimalla. Sairastaessa taannun useimmiten pikku-Kaisan tasolle ja himoitsen esimerkiksi jäätelöä tai leipää. Joskus terveydenhoitaja sanoi, että sairastaessa pitäisi syödä sitä mitä sielu kaipaa. En tosin usko että paranemista edistää se, että seuraavana päivänä vatsa on kuin jalkapallo ja kaasuhaitat pakottavat vetämään naamarin päähän. Mitä järkeä olisi ärsyttää elimistöä vielä enemmän kun se on taudista jo muutenkin stressissä? Ehkä juttu pätee silloin, jos mieliteot suuntautuvat vaikka kasvissosekeittoon... :D

Puhtaan ruokavalion ylläpito ei todellakaan aina ole helppoa. Eikä se onnistu minultakaan aina. Joskus menee useampi päivä, että huonoja valintoja tulee tehtyä hetken mielijohteesta. Mielestäni se ei ole välttämättä olennaista, vaan se mitä tämän jälkeen tapahtuu. Jääkö kierre päälle? Miten "ruotuun palaaminen" tapahtuu - rankaisemalla vai ottamalla käyttöön jälleen ne hyvät, itselle toimivaksi tuntemansa periaatteet? Aloittamalla dieetin, lopettaakseen sen jälleen siinä kohti kun seuraava huono päivä sattuu kohdalle?

Pitkäjänteisyys uusien tapojen opettelussa on mielestäni avain kaikkeen tähän. Se, että ymmärtää jokaisen aterian alkavan jälleen puhtaalta pöydältä. Mitä väliä sillä on, mitä tapahtui kolme tuntia sitten? Keskity nykyhetkeen ja tee valinta sen mukaan minkä tiedät oikeaksi. Näin yritän ohjata sisäistä ääntäni silloinkin kun kiusaus "tiukentaa nyörejä" tai piiskata itseään kasvaa suureksi. Blogimaailmassa surffatessa mielestäni harmittavan usein törmää kirjoituksiin, joissa mentaliteetti on tämä: "tää viikonloppu meni siideriä makustellessa ja herkutellessa, kun maanantaina alkaa dieetti... sama vetää nyt kun sitten ei taas saa pitkään aikaan", tai "otin viikonlopun sitten tosi rennosti, maanantaina taas pusseille, mukaan tarttui kaupasta tänään Allevot". Kuinka monta kertaa nämä asiat pitää toistaa, että ihminen tajuaa että DIEETIT EI VAAN TOIMI ellei elämäntapoja muuteta pysyvästi?!

Takaraivossani asuu varmaan ikuisesti se Kaisa, joka ahmii karkkeja lähes joka päivä - se joka menee berliininmunkkipussillisen jälkeen hakemaan vielä toisen ja lisäksi chilipähkinäpussillisen kaupasta varmuuden vuoksi, jos nyt huomenna sattuukin aloittamaan taas elämänsä viimeisen dieetin, jonka jälkeen niitä ei saa enää syödä. Tai se Kaisa, joka yli kaiken rakastaa suklaata eikä koskaan ymmärrä, mistä ihmiset puhuu sanoessa sen olevan äklömakeaa sen jälkeen, kun ovat muuttaneet elämäntapojaan terveelliseen. Tai se, joka vielä juhlien jälkeenkin lähtee hakemaan grilliltä makkaraperunat, kun makeanhimon laantuessa tekee mieli suolaista, eikä siihen mikään muu kelpaa. Ei näitä Kaisoja mikään elämäntapamuutos ole pääkopastani hävittänyt. Olen vaan oppinut pitämään ne tiukemmissa suitsissa niin, etteivät hypi silmille. Ja oppinut myös sen, että sanoivatpa nuo Kaisat mitä tahansa, pystyn silti itse päättämään mitä asioita niiden kehotuksista toteutan ja mitä en. Ainakin suurimman osan ajasta :)

Olenko motivoitunut joka päivä syömään puhtaasti? En todellakaan!

Ei kyse ole motivaatiosta ollenkaan. On kyse tapojen rakentamisesta. Inhoan esimerkiksi hampaiden pesua enkä voi sietää sen äänen kuulemista, kun joku muu pesee hampaitaan. En tiedä miksi näin on, mutta saan kylmiä väreitä pelkästään sen ajattelusta. Silti pesen orjallisesti joka ikinen päivä hampaat kaksi kertaa. Se on tapa, ei asia jonka toteutumiseen tarvitsen motivaatiota. Jos poltat tupakkaa, tarvitsetko motivaatiota polttamiseen? Tuskin - se on tapa ja elimistösi on koukussa siihen. Sokeri - sama juttu. Jos sokerikoukku on totta, olet totuttanut aivosi siihen että ne saavat serotoniini- ja endorfiinipiikin tasaisin väliajoin. Ilman tuota piikkiä huutaa hermovälittäjäaineiden kuoro tuskissaan ja olo käy sietämättömäksi. Kofeiini? Sama asia.

Yhtä lailla tavaksi voi muodostua esimerkiksi se, että ymmärtää ettei ateria ole ateria, ellei siinä ole riittävästi proteiinia. Tiedän intuitiivisesti, milloin ateria sisältää vähintään 2o grammaa proteiinia. Ei sitä tarvitse punnita tai laskea, tiedän vaan. Ja jos näin ei ole, ei se ole ateria ollenkaan. Minun tavakseni on muodostunut syödä aina aterioita jotka sisältävät proteiinia. Toinen juttu on vihannekset tai marjat - ilman niitä ateria ei ole ateria. Aterialla en tarkoita tässä lounasta tai päivällistä, vaan ihan mitä tahansa hetkeä jolloin laitan jotain suustani alas. En varsinaisesti mielessäni erottele aterioita aamupalaksi, välipalaksi, lounaaksi, päivälliseksi tai iltapalaksi. Jokainen aterioista voi olla täsmälleen samalla kaavalla rakennettu eikä siihen liity enää mitään ajatuksia, millainen tietty ateria pitäisi olla. Tyypillinen ajattelumallihan on tämä:

• Aamupala: jotain viljapitoista, esim. puuro, muroja tai leipää, teetä tai kahvia, tuoremehua
• Lounas: jotain lämmintä, esim. kinkkukiusausta, leipää, maitoa
• Välipala: jotain nopeasti laitettavaa ja kylmää, esim. leipää tai jogurttia, mehua
• Päivällinen: kuten lounas, ehkä useammin jotain lihaa tmv. sisältävää, raskaampaa
• Iltapala: jotain teen, kaakaon tmv. kanssa syötävää, esim. leipää, muutama keksi, jogurttia

En ajattele tuolla tavalla. Precision Nutritioniin tutustuminen, tuon kansiopaketin tilaaminen+opiskelu muuttivat ajattelutapani ravinnosta ihan toisenlaiseksi. Tein paljon muutoksia itsenäisesti ja lopulta Lean Eating -valmennukseen osallistuttuani opin, että jokainen kerta kun syön jotain, on aterian sijaan "feeding opportunity" eli mahdollisuus ravita kehoani joko hyvin tai huonosti. Omat muutoskuvani vuoden 2008 Lean Eating -valmennuksesta ovat muuten täällä - ei niin radikaalia kuin Tytillä, mutta pään sisällä tapahtui sitäkin enemmän. Tuostahan jatkoin sitten vielä eteenpäin, tammikuussa 2009 kunnon ollessa tämä. Helmikuun vielä dieettasin kohti kisoja ja jonkin verran kroppa tuosta tiukkeni, mutta irtisanoutumiseni aikaan kaikki kävi liian rankaksi enkä pystynyt pitämään keskittymistä ja mielenkiintoa dieetissä. Se siitä kisasta siis.

Ja tällä hetkellä kunto on jotain muuta eikä siitä voi vastuuta vierittää kellekään muulle kuin itselle. Olen välillä huvittuneena miettinyt, että näinkö se menee? Kun saan käyttööni toistaiseksi parhaan tietämäni menetelmän kehonkoostumuksen muutokseen, menen itse pelkkää alamäkeä, asiakkaideni saadessa nopeammin ja helpommin tuloksia kuin koskaan aikaisemmin? Oliskohan ihan oikeasti aika siirtää katse kirjaimellisesti omaan napaan ja tehdä asialle jotain. Tietääkseni muitakin yrittäjiä on olemassa, jotka kykenevät ylläpitämään sporttista olomuotoa työstään huolimatta :)

Tosiaan, tässä oli kuitenkin nyt puhe ihan jostain muusta, nimittäin syömisestä. Voihan noita aterioita nimilläkin kutsua, mutta voi olla hyvä päästää irti ajatuksista jotka rajoittavat eri aterioille tehtäviä ruoka-ainevalintoja. Kuka nekin säännöt loppupeleissä on luonut? Ja kuinka monelle ne aidosti toimivat? Tuleeko sellaisella ruokavaliolla virkeä olo, pysyykö suorituskyky töissä optimaalisena?

Nykyisin ajattelen näin:

• Ateria 1: Jotain mikä saa aivot heräämään - reilusti proteiinia, kiitos! Suosikkejani ovat punainen liha, lohi, kana, kananmunat. Vihanneksia tai lasillinen Emerald Balancea. Joskus hedelmä, joskus ei. Useimmiten rasvoja, kuten omega3-öljyä, siemeniä tai pähkinöitä lisänä. Tämä on monesti energiamäärällisesti runsain ateriani päivässä. En tosin ole laskenut kaloreita piiiiiiitkiin aikoihin.
• Ateria 2: Lihaa/kalaa/kanaa, vihanneksia, pähkinöitä tai muita rasvoja. Eli proteiinia ja rasvoja, vihanneksia vapaasti - niistä tulee jonkin verran hyvin hitaasti imeytyvä hiilareita ja reippaasti kuitua. Tämä pitää minut virkeänä.
• Ateria 3: Kuten edellinen, monesti vaan pienempi annos. Toisinaan pelkästään kova hedelmä ja pähkinöitä, tai proteiinijuoma, Emerald Balance ja marjoja.
• Ateria 4: Kuten lounas, kesällä ollaan grillattu paljon. Useammin vaaleita kuin punaisia lihoja. Treenien jälkeen yleensä myös jotain hiilaripitoista, esim. pieni kauralesepuuro tai bataattia. Joskus näkkileipää, voita ja juustoa. Ajoitan hiilareita pienenä annoksena iltaan - se nostaa serotoniinitasoa ja uni maistuu tällöin paremmin.
• Ateria 5 ja 6: riippuen nälästä, samaan malliin kuin ateria 3. Ei aina edes toteudu. Toisinaan syön päivän mittaan pari pienempää ateriaa, kolmosaterian tapaan. Tällainen voi olla yksi keitetty muna ja porkkana, marjoja ja raejuustoa, tai lautasellinen raakoja vihanneksia ja leikkelettä tai juustoa.

Eihän päivät tietenkään aina näin toteudu. Joskus jonkun ruuan saattaa korvata se aiemmin mainitsemani proteiinipatukka, tai jos oikein lapasesta lähtee niin muutama ateria jää pois ja sitten teen jonkun typerän valinnan, kuten esimerkiksi karkkipussin. Tai sitten vaan tekemisen puutteesta syön korvaan kolmen aterian sapuskat kerralla näkkileivällä (erikoiset on intohimot), tai syön ruisleipää jonka jälkeen voin todella pahoin. Sitten voi taas katsoa peiliin ja kysyä, että kannattiko?

Tänään sentään aamu alkoi jo lupaavammin, kanan, hummuksen ja oliiviöljyyn tehdyn peston sekä Emerald Balancen voimalla. Nyt tätä juttua kirjoittaessa tukkoisuus on vähentynyt - jospa tästä selviäisi elävien kirjoissa vielä Halmstadiin huomiseen mennessä. Saa nähdä miten käy tuplatreenipäivien, joiden pitäisi alkaa perjantaina Poliquinin johdolla kun Body Composition -pienryhmävalmennus hyrähtää käyntiin?!

Edellisessä postissani mainitsemani Tytti opetteli syömään samaan tapaan Lean Eating -valmennuksen tuloksena. Hänen esimerkkipäivänsä oli rasvanpolttoaikana tällainen:

• Ateria 1: 2munaa, 1tl kookosöljy, omena, kahvi maidolla. Kalaöljyt + vitamiinit.
• Ateria 2: Treenin jälkeen pirtelö, jossa marjoja, Emerald Balancea, heraproteiinia. BCAA-aminohappoja treenin molemmin puolin.
• Ateria 3: 120g tofua, iso salaatti pienellä oliiviöljyllä, kevytfetaa, kourallinen pähkinöitä.
• Ateria 4: 150g kalkkunaleikettä, 40g kevytmozzarellaa, 3rkl tacosalsaa, iso porkkana ja puolikas paprika, 0,5dl kevytkermaviiliin tehtyä dippiä, pähkinöitä. Magnesiumit.

Nyt kun Tytti ei enää pyri polttamaan rasvaa vaan ennemminkin saamaan treenituloksia ylös ja lihasta kroppaan, on ruokavalio muuttunut vain hitusen:

• Ateria 1 (Tytti kävi aamulla verikokeessa, siksi erilainen aamiainen): Heraproteiini + Emerald Balance + vettä. Kuppi kahvia maidolla.
• Ateria 2: 2 munaa ja 1 valkuainen, kookosöljyä, omena, muutama pähkinä, kahvia.
• Ateria 3: Kanaa, salaattia, fetaa, avokadoöljyä, balsamicoa, muutama pähkinä
• Ateria 4: Treenin jälkeen kalkkunaa, reilu desi luomumysliä ja sen kanssa quinoamaitoa, tomaatti, pari pähkinää. BCAA-aminohapot treenin molemmin puolin.
• Ateria 5: ½pkt tofua, lehtikaalia paistettuna oliiviöljyssä ja runsaassa valkosipulissa, puolikas paprika, omena, jälkiruoaksi 3 palaa raakasuklaata.

Toimiiko tämä kaikille? Todennäköisesti ei :) Olemme yksilöitä, niin ajattelussa kuin siinä mikä kenellekin sopii. Mutta sen tiedän, että kun ajatusmaailmani pysyy tässä ja teen valintoja sen mukaan, voin paljon paremmin. Mielestäni siihen tähtääminen kannattaa, niinäkin päivinä kun motivaatiota ei ole. Kun vähitellen rakennan tietynlaisia elämäntapoja, pysyvät ne pitkässä juoksussa helpommin kuin motivaatio.

.

Perjantaina alkaa Poliquinin Body Composition Internship Ruotsissa... ja mitä ihmettä, tulen kipeäksi! Nenä vuotaa kuin seula, yöllä vielä poskionteloitakin alkoi jomottaa ja aamulla heräsin 4:45 saamatta enää unta. Voi elämä, ei voi muuta sanoa.

En ole ollut flunssassa 1,5 vuoteen - itse asiassa en kertaakaan sen jälkeen kun aloitin D3-vitamiinin käytön isoilla (5000-10 000IU/pv) annoksilla. D3-taso nousi oletettavasti aivan nollassa olleesta (en ollut koskaan käyttänyt sitä, enkä ole mikään intohimoinen auringonpalvoja) huhtikuun 189nmol/l -tasolle. Nyt se on kesän aikana tippunut 138nmol/l -tasolle, kun en ole käyttänyt D3:a pillerimuodossa. Taso pitäisi olla vähintään 80nmol/l, ja mikäli halutaan ehkäistä sairauksia (rintasyöpä jota meilläkin on suvussa jne.) tulisi tason olla siellä 150nmol/l paikkeilla.

Tuossa on muuten hyvä esimerkki siitä, miten herkkä tuo D-vitamiinitason vaihtelu on, mikäli sitä ei käytä ravintolisänä. Emme vaan yksinkertaisesti saa sitä riittävästi täällä pohjolassa, edes kesällä (ei vissiin riitä, että käy keskiyön auringossa paistattelemassa jos päivät menee toimistolla)! Ihmettelen tuota oman tasoni laskua siksi, että vietin koko kesäkuun Madeiralla ja tietoisesti olin joka päivä auringossa ilman voiteita vähintään 30 minuutin ajan. Silti se on tullut alas noinkin paljon. Kannattaa kyllä käydä mittauttamassa oma D3-tasonsa verestä (lääkäriltä voi pyytää lähetteen 25-OH(D) -labraan, ilman lähetettä hinta on n. 50e). D3-taso on kuitenkin yksi voimakkaimmin immuunipuolustukseen vaikuttavista tekijöistä. Joskaan tänään sitä ei meinaisi uskoa ;)

Tuo puolitoista vuotta ilman flunssia on minulle TODELLA hyvä saavutus. Muistan äimistelleeni joskus aiemmissa blogeissani, kun olin kipeänä joka toinen kuukausi. En usko että D3 on ainoa syy, varmasti myös puhtaampi ravinto, säännöllinen ravintolisien käyttö ja treenimäärien karsiminen on nostanut vastustuskykyä. Kun tähtäsin vielä kisoihin, ei treeniviikko ollut mitään jos treenituntien määrä jäi alle kahdeksaan. Ja usein se keikkui siellä päälle kymmenessä, silloinkin kun kisoja ei edes ollut näköpiirissä. Nyt tuo tuntuu jotenkin kovin vieraalta maailmalta.

Fitnessmaailma... en tajua, miten en vieläkään pysty päästämään siitä irti. Toisaalta ihailen, toisaalta vierastan kisaajien ajatusmaailmaa ihan valtavasti. Salaa mieleni sopukoissa joskus mietin, miten mielettömän hienoa olisi lähteä testaamaan omaa tietotaitoa joka Biosignaturen kautta on kertynyt. Sen avulla kisakunnon optimoiminen voisi tapahtua ihan toisella tavalla kuin aiemmin, ilman järjettömiä tuntimääriä aerobista liikuntaa ja näivetystä alle tuhannen kalorin dieetillä. Yritän edelleen selittää itselleni, että kisa-aika on mennyttä elämää ja etten halua enää olla osa sitä. Se on valhe. Toisaalta janoan valtavasti sitä tietoista pyrkimystä päämäärään, sitä kun kuntoa rakennetaan joka ikinen päivä koko elämäntavan ollessa yhteen asiaan fokusoitunutta. Sen verran projekti-ihminen olen, että sytyn hullun lailla tietyn mittaisista ja täsmälliseen lopputulokseen tähtäävistä projekteista.

Noilla Helsingin reissuilla olen vuoron perään tehnyt Biosignature-mittauksia Wileniuksen Peterille ja muuten vaan nähnyt häntä milloin teekupin, milloin salaatin äärellä. Ystävystyimme sinä vuonna kun Peter kisasi ensimmäisen kerran. Hän on hyvin erityislaatuinen persoona, timantinkovalla mielellä varustettu huippu-urheilija. Moni mies taitaa nähdä Peterin geneettisesti lahjakkaana kisaajana, naiset roomalaiseen veistokseen verrattavissa olevana vartalona. Ehkä nekin asiat ovat totta, mutta minä toivoisin että useampi näkisi Peterin hänen käsittämättömän mielenlaatunsa kautta. Ja sen sanon vielä että tähän ei liity mitään sen ihmeellisempää palvontaa - olen erittäin onnellisesti naimisissa, kiitos vaan - sillä minua on aina kiehtonut sellaisen ihmisen mieli, joka on motivoitunut laittamaan ihmisen liikkeelle eikä ole "en minä pysty" -uskomusten vallassa.

Olen niin älyttömän kiitollinen siitä, että kilpaileminen on tuonut minulle upeita ystävyyssuhteita, niin nais- kuin miespuolisiinkin kisaajiin. Vaikka kisalavalla touhu näyttää todella pinnalliselta, on lavan ulkopuolella monissa näistä ihmisissä uskomatonta syvyyttä. Ja monissa ei ole - senkin olen nähnyt. En jaksa olla kiinnostunut pelkästä "tänään podataan etureiden ulkosyrjää ja syödään maitorahkaa jossa on 150 kaloria, vielä 200 jäljellä tänään" -jutuista. Pitää olla jotain syvempää, perustavanlaatuista persoonallisuutta.

Peterin kanssa olemme käyneet monia keskusteluita huippu-urheilijan mielentilasta ja unelmien toteuttamisesta (lempiaiheeni aina ja ikuisesti!). Sen olen tajunnut, että siinä missä Peterin mieli todella on juuri niin hullu kuin maailman ykköspaikalle tähtäävällä se pitää olla, en minä ole todellakaan samanlainen. Enkä varmaan siksi voisi koskaan samalle tasolle yltääkään, vaikka sitten päättäisinkin vielä kilpailla. Minulle kisaaminen oli itselleni näyttämistä, täsmälliseen päämäärään pyrkimistä, jatkuvaa oppimista ja omien rajojen venyttämistä. Muiden inspiroimisesta nautin myös aivan valtavasti. Nuo asiat taitavat edelleenkin johtaa elämääni, toisilla osa-alueilla vain.

Seppo Rädyn teksti Hesarissa kesällä otsikolla "Ollaanko urheilijoita vai leikitäänkö vaan?" paljastaa huippu-urheilijan mentaliteetin raadollisuuden. Tiedän että Peter on juuri tällainen ja siksi tulee vielä voittamaan MM-kisat kun aika on oikea.

Perheelleen tai työlleen omistautuneita ihmisiä ymmärretään. Tai niitäkin, jotka sijoittavat vaikka puutarhan ehostukseen tai uuden auton vanteisiin tuhansia euroja. Huippu-urheilijat ovat jotain ihan toista sakkia, joille ymmärrystä ei pahemmin heru - ainakaan marginaalilajeissa, kuten kehonrakennus tai fitness. Body fitness -aikana kisadieettiä tai treenejä varten aamulla tarvittaessa kello 5 nousemista piti selitellä. Miksi sitä ei tarvitse, että joku matkustaa ympäri maailmaa uransa takia, tai on valmis venymään äärirajoille perheensä hyvinvoinnin vuoksi? Siksikö, että nämä jälkimmäiset tavoitteet ovat jotenkin jalompia, yhteiskuntaa tai muita ihmisiä hyödyttäviä?

Kuulin jokin aika sitten hyvän lausahduksen. Se liittyi aiheeseen, jossa pohdittiin ovatko urheilijat narsisteja. En muista tarkalleen miten juttu meni, mutta päätelmä oli se, että todellisuudessa urheilijoita ihaillaan siksi, että he tekevät sitä, mitä 99% ihmisistä ei koskaan tee - etenevät kohti isoja unelmiaan, niitä joista jokainen meistä unelmoi lapsena. Urheilijoille elämä oman lajinsa vaatiman elämäntavan mukaisesti on kuin peli. Ehkä osa heistä toteuttaa juttuaan ulkoisten paineiden alla. Mutta en usko että he ovat niitä, jotka yltävät parhaisiin suorituksiin. Sydämen polte on se juttu, joka tuo huippusuorituksia. Peterin kanssa jutellessa olen jotenkin alkanut ymmärtää sen, miten laji voi samalla olla toisinaan henkisesti järkyttävän raskas mutta silti jotain, mitä ihminen haluaa enemmän kuin mitään muuta. Ja sitä kohti pyrkiminen mielestäni on jotenkin äärettömän kiehtovaa. Mikä saa ihmisen tekemään tällaisia asioita koko muun elämänsä kustannuksella? Ego? Vai joku muu?

Kisaaminen oli minulle ennemminkin kasvumatka kuin varsinainen voittajan nälällä rakennettu kilpaurheilusuoritus. Onko se väärin? Minun mielestäni ei. Peterin mielestä kyllä ;) Tästä ollaan saatu hyviä vääntöjä aikaan. Kisaaminen oli kuitenkin minulle ponnahduslauta johonkin suurempaan: uranvaihtoon, henkilökohtaiseen kasvuun, ehkä jollain tavalla näkyvyyden ja tunnettuuden synnyttämiseen. Ilman kisaamista ja Fastin tukea siinä ei esimerkiksi yrittäjätaipaleeni olisi ollut niin ruusuinen. Sen vuoksi tulen aina olemaan kiitollinen siitä, että kilpailin. Ja jos vielä joskus teen niin, menen kisaan omien motiivieni viemänä, niinkuin aiemminkin. Viime kevään yritys lähteä kisaan ei tullut sydämestä - se oli enemmän itselleni rakentaman paineen ja kuvittelemieni odotusten luomaa, eikä se ole oikea syy lähteä leikkiin.

Mielestäni Gustafsbergin Jutta - jota arvostan hänen yrittäjämentaliteettinsa ja huikean asenteensa vuoksi todella korkealle - on tästä ponnahduslauta-asiasta loistava esimerkki. En siis yritä verrata itseäni Juttaan, mainita vain miten kilpaileminen voi synnyttää jotain paljon suurempaa. Jutan aikaansaama julkisuusmylly on saanut yli 10 000 suomalaista liikkeelle ja parantamaan ruokavaliotaan. Se on aivan huikea saavutus!

Vaikka oma ravintovalmennukseni pohjautuu monella tavalla erilaisiin, enemmän opetuksellisiin kuin suorien ohjeiden laatimisen kautta tuloksia tekeviin metodeihin, olen silti sitä mieltä että kaikki tällainen mitä Jutta&Bull tekevät on mahtavaa promoa koko hyvinvointialalle. Suuren volyymin myötä osa porukasta saa aina aivan loistavia tuloksia. Ne, ketkä eivät saa, hakeutuvat ehkä myöhemmin jonnekin muualle. En haluaisi ajatella ketään tällä samalla alalla toimivaa kilpailijaksi, vaan ennemmin pyrkiä siihen ajatusmalliin että kun toimijoita on paljon, löytää varmasti jokainen sieltä itselleen sopivan valmentajan ja valmennusmallin. Siinä missä Biosignature ja omat Precision Nutritionin filosofioita noudattelevat valmennusoppini sopivat joillekin, toisille ne voivat olla ihan vääränlaisia!

Minun asiakkaistani moni tulee nykyisin vastaanotolle juuri siksi, että he ovat kuulleet saavansa empaattista, yksilöllisesti heidän elämäntilanteensa ymmärtävää valmennusta ja oppivansa syömään oikein sen sijaan, että laatisin heille dieetin jota noudatetaan X viikkoa. Toisille tämä malli sopii ja toisille ei.

Sen olen nähnyt käytännössä tämän 1,5 vuoden aikana, että niistä asiakkaista, joille olen tehnyt "syö tätä ja tätä, ei saa poiketa ruokavaliosta" -dieetin epäonnistumisprosentti elämäntapamuutoksessa on noin 90%. Alussa nimittäin tein lappuja jotka piti kulkea mukana joka paikassa. Huomasin hyvin nopeasti, että se ei ole kestävä malli muutokseen ja monien kohdalla aiheuttaa valtavaa ahdistusta varsinkin kaikissa normaaliin elämään kuuluvissa poikkeustilanteissa. Sen sijaan asiakkaat, jotka alusta lähtien OPETTELEVAT itse mitkä ruoka-aineet heille sopivat, saavat toisinaan hitaammin tuloksia aikaan, mutta nuo tulokset ovat pysyviä. Varmasti monilla GoFatGo-dieettiläisilläkin näin on - niillä, ketkä ymmärtävät että kyse on kokonaisvaltaisesta muutoksesta ajattelutavassa ja arjen rutiineissa.

Minulle on tärkeää, että voin opettaa itseni asiakkailleni tarpeettomaksi. En halua heidän tulevan riippuvaisiksi minun palveluistani. Tämä homma ei ole mikään Painonvartijat, jonne palataan aina takaisin pudottamaan ne kesän tai joulun aikana tulleet viisi kiloa. Haluan, että he oppivat minulta sen mitä on opittavana ja jatkavat omaa elämäänsä uudet ja aidosti opitut asiat takataskussa, riippumatta siitä paljonko minä tästä rahallisesti hyödyn. MUTTA - kisaan tähtäävällä homma on tietysti eri. Tällöin tuon opitun päälle on hyvä rakentaa se tiukka pohja, josta ei luisteta missään tilanteissa.

Palatakseni vielä tähän kisa-aiheeseen... viimeksi mietimme Peterin kanssa sitä, miksi kilpaurheiluun omistautumista sillä todellisuudessa huippusuorituksiin tarvittavalla tasolla ei ymmärretä. Huippu-urheilijan on pystyttävä suhtautumaan olemiseensa toisinaan kylmästikin, kuten Räty tuossa linkittämässäni kolumnissa raadollisesti mainitsee. Siinä saa mennä puoliso yksin juhannustansseihin tai pahimmassa tapauksessa kävellä ovesta ulos, jos ymmärrystä urheilulajin vaatimuksista ei kykene sisäistämään.

Extreme-tuloksia hakiessa myös elämäntapamuuttujan kohdalla tämä sama asia voi pitää paikkansa - siitä hyvänä esimerkkinä PN:n Lean Eating -valmennuksen & Biosignature-mittauksia elämäntapamuutoksensa aikana hyödyntäneen Tytin (tuleva työntekijämme myös!) huikea muutos puolessa vuodessa. Tällaisia tuloksia harvemmin saa aikaan summittaisella, "huvittaakohan mua tänään vai ei" -asenteella. Tytti on valmentajakollega Krista Scott-Dixonin sanojen mukaan "superstar of her mindset and dedication". En voisi olla enempää samaa mieltä! Vai mitä ajattelette tämän kolmen lapsen äidin muutoksesta?

Mielenkiinnolla seuraan minne Tytti päätyy... puolen vuoden aikana likka on aloittanut esimerkiksi maastavedon tekemisen nollista ja vetää nyt sarjoja yli sadalla kilolla. Ihan huimaa! Tässäkin kohti voin vaan sanoa, että tällaisten ihmisten saaminen omaan tiimiin on jotakin mihin kiitossanat eivät riitä. Siinä missä esimerkiksi Peter inspiroi minua kilpaurheilijan hulluudellaan, Tytti puolestaan inspiroi sen kautta että hänellä on kokonainen pesue ympärillään pyöritettävänä ja monta hankalaa elämänkokemusta takanaan. Se antaa toivoa myös tällaiselle tavalliselle tallaajalle, joka toisinaan luiskahtaa siltä omalta unelmiensa tavoittelun uomaltaan ja joutuu pohtimaan, onko itsestä sittenkään siihen mitä on tekemässä.

Kesällä lukemaani Screw It, Let's Do It -kirjaa lainaten:

"Have faith in yourself

Believe that anything can be done

Live life to the full

Never give up"

- Sir Richard Branson

Helsingin helmiä

Olen viime kesästä saakka reissannut Helsingissä tasaisin väliajoin, 1-3 kertaa kuussa useamman päivän reissulla. Jollekin päivittäin pitkiä työmatkoja kulkevalle tämä voisi olla vähän, mutta minun elämääni näinkin yksinkertainen lisäys on tuonut... hmm, toisaalta jännitystä ja toisaalta stressiä! Reissuilla aina treenien, syömisten ja aikataulujen järjestely on oma projektinsa. Varsinkin kun toisinaan työpäivät venyvät lähes 14-tuntisiksi. Periaatteessa tuossa ei ole mitään järkeä, mutta toinen vaihtoehto on sitten viipyä Helsingissä viikko. Ennemmin elän tätä elämääni Tampereella ja käyn pikavisiitillä tekemässä intensiivipäiviä.

Olen majaillut milloin siskoni tai ystäväni luona Punavuoressa tai Satun luona Espoossa. Siinä missä Satun kanssa aiemmin juttua riitti fitnessistä aamusta iltaan, liikkuvat puheenaiheet nykyisin enemmän funktionaalisen lääketieteen ihmeellisessä maailmassa (käymme kuukausittain samoja kursseja Paula Heinosen opetuksessa) ja muissa "tavallisen elämän" aiheissa. Niin ne ajat vaan muuttuu. Kahdesta fitnesshörhöstä on kasvanut ilmeisesti jotain muuta. Liekö se huonoa kehitystä loppupeleissä, jos välillä katseen siirtää omasta navasta ympäröivään maailmaan :)

Rrrrrakastan Helsingissä Punavuoren, Ullanlinnan ja Eiran aluetta. Siellä tulee käytyä usein kävelylenkeillä ja muuten vaan samoilemassa. Joka reissun must-visiitteihin kuuluu aina Korkeavuorenkadun Sis Deli. Sen edessä on rakkaan pikkusiskon kanssa juotu monet aamuteet ja -kahvit.

Kahdella viime kerralla olen poikennut Helsingissä myös uudessa Caneli Cafe & Shopissa (Iso Roba 46 C) smoothiella ja raakasuklaalla. Siellä persoonallisen Nima-omistajan käsissä syntyvät herkkusmoothiet superfoodeilla höystettyinä. Viimeksi mukaan tarttui myös ärhäkän makuinen ja aika lujaa potkiva Marine Phytoplankton, jota olen lätrännyt ennen ja jälkeen treenien. Plussaa muuten Canelille siitä, että saa puhua englantia :)

Viimeksi kävin visiitillä Canelissa Kemikaalicocktailin Nooran kanssa, joka arvoituksellisesti bloggasikin paikasta kivojen kuvien kanssa Kempparissa otsikolla "!!!". Hauskasti olin osunut tuon yhden ruudun nurkkaan :) Nooran kanssa aloittelemme tässä syksyn mittaan kuntoprojektia. Katsotaan mitä alkaa tapahtumaan säännöllisen kotitreenin myötä! Samana päivänä paikalle osui myös Viidakkomies-Olli ja juttuahan olisi tietysti taas piisannut vaikka useammaksi tunniksi.

Elokuun alun reissun jännittävin tapahtuma oli Tammen kustantamolla käyminen. Tapasin tulevan kustannustoimittajani ja löimme lukkoon aikatauluja Biosignature-aiheisen kirjani tiimoilta. Sain toukokuussa Suomen Tietokirjailijoiden apurahan kirjaa varten. Enpä olisi tuota hakenut ilman isäni kannustusta! Apurahojen tultua julki sain myös yhteydenoton Tammelta ja kuulin heidän kiinnostuksestaan kustantaa kirja. En voi taas kun pyöritellä silmiä, koska monta vuotta jossain mielen sopukoissa on siintänyt unelma kirjan julkaisemisesta. Ei mitään sellaista kirjaa, joka painetaan jossain autotallissa ja myydään naapureille. Vaan sellaisen kirjan, joka puhuttaa ihmisiä, näkyy kirjakauppojen mainoksissa ja on siellä standilla näkyvissä uusien kirjojen joukossa. Katsotaan miten tämän kanssa käy, mutta jännältä tämä kaikki kuitenkin tuntuu :)

Parin viikon päästä on taas seuraava reissu tiedossa. Tällä kertaa olen Helsingissä viikon, kun sinne on nyt kasautunut niin paljon kaikenlaista tekemistä. Olen jotenkin niin iloinen, että lokakuun jälkeen uudet asiakkaat pääsevät Annen ja Emman hoiviin, jotka ovat Helsingissä tavoitettavissa viikottain. Esimerkiksi toukokuussa tapasin viiden Helsinki-päivän aikana yli 60 asiakastani. Normaaleihin päiviin mahtuu useimmiten 12-16 asiakasta riippuen siitä, kuinka monta uutta on tulossa. Huhtikuusta asti on moni joutunut jonoon, kun paikkoja ei vaan ole riittänyt kaikille jotka haluaisivat tulla mittaukseen.

Tuolloin maalis-huhtikuussa piiputin oikein kunnolla. Olin ottanut käytännössä kaikki asiakkaat vastaan, haluten auttaa kaikkia ja yrittäen olla kaikille kaikkea. Tämän seurauksena illat venyivät koneen äärellä monesti yöhön ja omat treenit jäivät minimiin, kun itsestä ei vaan enää riittänyt yhtään mihinkään. Eli sekin nähtiin ettei tuo ole kovin toimiva konsepti! Kamalinta tällaisessa tilanteessa on se, ettei sitä halua myöntää ääneen. Häpesin tilannetta niin paljon, että en kehdannut sanoa oikein kenellekään.

Nyt vasta tajuan, että olen pitkään itse vähätellyt sitä, miten loppuun kulutin itseni. Tällä hetkellä yksi tärkeimmistä asioista onkin se, että opin vetämään rajat sille, kuinka paljoon minun tulee riittää ja ylipäätään kenelle. Kun töitä tekee poltteella ja on tällainen juniori näissä hommissa, tulee usein tiettyjen asiakkaiden juttuihin paneuduttua monenkin päivän ajaksi. Onko se tyhmyyttä, että tekee enemmän kuin odotetaan? Vai jotain muuta? Janoan vastausten löytämistä kysymyksiin, joihin edes lääkärit eivät ole osanneet sanoa juuta eikä jaata. Kerron kyllä avoimesti, etten yritä leikkiä lääkäriä, se ei ole minun hommani. Tällöin luen lisää, kyselen, kaivan tietoa ja yritän löytää jonkun langanpään mihin tarttua. Joskus se onnistuu ja joskus ei. Ehkä tässä on vielä ripaus sitä insinööriminää, joka rakastaa ongelmanratkaisua.

Charles Poliquinin neuvo viime marraskuussa minulle: "Become a problem solver."

Ja sitähän kohti tässä vähitellen on menty.

Täytyy muuten sanoa, että en pysty käsittämään kuinka esim. terveyskeskuslääkärit pystyvät tekemään omaa työtään. Sellaisessa hommassahan ihmisiä tulee sisään kuin liukuhihnalla. Miten työhön voi asennoitua niin, että pystyy ottamaan jokaisen vastaan omana yksilönään, jaksaen aidosti kuulla heidän tarinansa ja neuvoa välittäen?

Tunnistan itsessäni nykyisin herkemmin sen, kun oman jaksamisen raja alkaa ylittyä. Siinä kohti ihmiset eivät tahdo enää pysyä mielessä ja läsnäolo on hankalampaa kuin normaalisti. Hetkessä ajatukset tahtovat siirtyä jo seuraaviin asioihin jotka pitää muistaa. Se ei tunnu kivalta, koska haluan että jokainen vastaanotollani käyvä voi aidosti tuntea sen, että olen hänestä yksilönä kiinnostunut. Sillä tavalla toivon itse saavani palvelua, kun käyn muiden vastaavanlaisissa ammateissa toimivien luona.

Nyt vasta olen alkanut havahtumaan siihen, että valmentajankin pitäisi hankkia itselleen henkilökohtainen valmentaja. Ehkä näin ne omat palikat pysyisivät kasassa paremmin ja loppuunpalamisen voisi välttää. Mielenkiinnolla odotan, mitä tästä syksystä tulee, kun apuna on jälleen Teemu ja tuttavaporukalla koottu Mastermind-rinki, josta tsemppihenkeä ei ainakaan puutu.

Vaahteranmäen Eemeli, nimensä mukainen katti

Täällä jälleen aamutiimi, tänään Arska-sihteeri apunaan. Joskin sihteeri nukahti jo ennenkuin saatiin edes kuvat ladattua koneelle... viereinen kuva kainuulaisesta pitkänokasta Cuddlimus Maximus -oireisen kissan kanssa on vanha, mutta samaan tyyliin näitä blogipäivityksiä kirjoitetaan ;) Eilinen meni näin:

Tänään valokeilaan pääsee nuorin karvahousu, tai oikeastaan hyvin karvaton sellainen. Ressukalla ei tavallisten Rexien tapaan ole juurikaan nimittäin tuota villaa. Paitsi hienot mitchbuchanan-rintakarvat (varoitus: harkitsethan kaksi kertaa ennen linkin klikkaamista - voi jäädä traumoja) ja takajalkakiharat.

Eemeli on nyt parivuotias nuo kolli. Vauvelina se oli söötti kuin sika pienenä, korvat isommat kuin koko kissa muuten. Vauvakissan leikeistä on täällä söpö video :)

Eemelin normiaamu on tällainen, tänäänkin... "Siis voi miten IHANAA että ootte heränneet!! Oon odottanut näkeväni teidät jo AINAKIN 8 tuntia enkä kestä enää tai halkean muuten vuoron perään ikävästä ja onnesta!!"

Tähän voi kuvitella esim. Disneyn piirretyistä sen kaikista sekopäisimmän hahmon ja laittaa sen potenssiin kymmenen. Sitten aletaan olla Meemelin touhuiluiden tasolla. Hehän ovatkin kuin kaksi marjaa:

Tämä eläin on ehkä kömpelöin kissa johon olen ikinä törmännyt. Ja nälkäisin myös. Tullut selvästi omistajaansa. Kuten kuvista näkyy.

Eemeli on siitä erityislaatuinen kissa, että hän rakastaa salaattia kovasti. Aina kun me tullaan kaupasta, on Meemi ekana kauppakassilla repimässä tammenlehtisalaatin lehtiä suuhunsa. Tästäkin on Joni joskus huvituksissaan kuvannut videon. Otus tykkää varastella myös omistajien huomaamatta mm. pinaattia... rosvo on jäänyt kiinni rysän päältä täällä.

Kaikesta omituisuudestaan huolimatta osaa hän olla myös se mamman sydämensulattaja. 10-vuotiaalla Kaisalla oli unelma pienestä punaisesta rex-pojasta, jonka ostaisin itselleni kun olen aikuinen ja minulla on vähän enemmän rahaa kuin taskussa kymppi karkkipäivänä. Toivoin sellaista kattia, joka hellyydenkipeyspuuskassaan hyppisi puskemaan kättä, pesisi olkapäällä kaverina hampaita, pötköttäisi massun päällä kun luen, seuraisi ruuanlaittoa silmä kovana tiskipöydällä ja nukkuisi kainalossa kylmenevinä syysiltoina. Kaikessa ärsyttävyydessään Eemeli on kyllä juuri kaikkea tuota ja vielä paljon enemmän. Lisäyksenä nimenomaan ne ärsyttävät ominaisuudet, mm. kello 5 alkava rakkaudenjulistus (korvia ja nenää pusuttelemalla), sohvan pissaaminen käyttökelvottomaksi ja sen jälkeen uuden, 1500 euroa maksaneen sohvan muodonmuutoksen teko raapimispuuksi parissa viikossa, sekä taipumus ruokien varasteluun suoraan ihmisten lautasilta (jos kisaisin vielä ja olisin dieetillä, tämä voisi olla jokseenkin hermoja raastava ominaisuus)...

Kun keväällä 2008 näin pienestä punaisesta rexistä unta , laitoin samana aamuna tekstiviestin Arskan kasvattajalle että varaan poitsun seuraavasta pentueesta, jos niitä sattuu syntymään.

Vastauksena oli: "Et muuten ikinä arvaa. Viime yönä meille syntyi tämän kevään pentue, jossa mukana yksi punainen poika. Onkohan se sinulle tarkoitettu?"

Aamutiimin remonttiraportti

Aamutiimi täällä huomenta! Karvaotuksilla on selvästi joku läheisriippuvuus, tai jotain. Näin meillä tehdään hommia (punainen otus alla kehrää sylissä):

Myyntipuhe: jos elämästäsi puuttuu hellyyttä ja pyyteetöntä rakkautta, hanki Cornish Rex. Saat molempia enemmän kuin pystyt ottamaan vastaan...

Jotain kummaa selvästi tapahtuu pääkopassa, kun oon saanut jälleen tämän kirjoituskanavan auki. Saa nähdä mitä kaikkea tuolta korvien välistä alkaa näppikselle tipahtelemaan jos saan taas jatkettua kirjoittelua säännöllisesti!

Lauantaiaamu kotosalla. Äiti ja isä on vierailemassa Kajaanista. Ihanaa, kun remontti alkaa viimein olla siinä pisteessä että täällä voi sanoa jo jotenkin viihtyvänsä. Mehän myytiin vanha Armonkalliolla sijainnut asuntomme joulukuussa ja ostettiin uusi asunto kauempaa keskustasta. Nyt ei enää lähi-Siwaan hilpaista minuutissa, mutta ei se mitään. Täällä Näsijärven rannan tuntumassa on hyvä asustaa. Mukavat lenkkimaastot, autolla keskustaan 10-15 minuutin matka ja jos bussilla kulkee niin ehtii pohdiskella elämää melkein puolen tunnin ajan. Mua ei tuo bussilla kulkeminenkaan ahdista, kuuntelen yleensä aina kaikenlaisia audioita ja niistä uusimpana mielenkiinnon kohteena Byron Katien audiokirjat The Work -menetelmään liittyen. Jos on negatiivisia ajatuksia tai uskomuksia joista haluaa päästä eroon, niin suosittelen tutustumaan :)

Remontti on tuonut tähän vuoteen kyllä oman säväyksensä. Aiempi asunto oli aika lailla viimeisen päälle laitettu ja uudessa kodissa kasarisisustuksesta aloittaminen ihan tuskaa tällaiselle kaikkimulleheti-ihmiselle. Kun tammikuussa aloitimme parketin hiotuttamisella ja valkolakkauksella, osui samaan syssyyn vielä Eemelin sairastuminen kalikivirukseen.

Siinä sitten vuoron perään asuttiin muiden nurkissa, käytettiin kissaa tiputuksessa ja oltiin hotellissa yötä. Ei ihme, että tämä vaihe vuodesta oli myös työn puolesta jotain mitä häpeän ihan kamalasti - ei yrittäjä voi UNOHTAA mennä tapaamaan asiakkaitaan. Niin silti kävi. Jos jossain minulla on kehitettävää, niin omassa ajanhallinnassa ja siinä että asiat pysyy näpeissä. Mutta olihan siinä kasautunut kaikkea muutakin. Marraskuun autokolari USA:ssa ja joulukuussa omia terveysongelmia vatsani ollessa todella huonossa kunnossa... kun tulee vaan liikaa kerralla, niin tulee liikaa kerralla. Alla reissu eläinlääkäriin, Meemis oli tiputuksessa 4h. On kyllä surkeaa nähdä tavallisesti niin eläväinen pikkuystävä niin väsyksissä, että hyvä kun silmiä jaksaa pitää auki. Minulle nämä karvavauvat ovat yksi niistä asioista jotka hankalinakin aikoina saavat hymyn huulille.

Ja miksi Eemelille kävi näin... koska omistaja oli liian stressissä ja kiireinen muistaakseen rokottaa kissan! Kun eilen viimeksi kuulin tuttavani sanovan, "sullahan kaikki menee aina niin putkeen" niin tässä vastine sille... on mielenkiintoista, miten muodostamme kuvia ihmisistä sen perusteella mitä näkyy päällepäin. Siitä kuitenkin olen kiitollinen että karvaiset rakkaat ovat hengissä ja itsekin ilman naarmun naarmua selvinnyt kaikenmoisista tapahtumista viimeisen vuoden aikana. Joni sanoi viime marraskuussa autokolaripaikalta hänelle soittaessani: "peltiä saa rahalla, mutta sinua ei korvaa mikään summa." Jos sen saisi taottua kaaliin, eikä aina muistaisi sitä niinmuttakun-lisäystä lauseeseen.

Tosiaan, remontistahan tässä piti kirjoittaa. Tulkoot nyt kuitenkin kaikki pihalle minkä sieltä kuuluu tulla :) Eilen sain vihdoin näpsäistyä kuvat keittiöstä. Tässä kuvat ennen remonttia (yläpuolella oleva on edellisen omistajan sisustuksella, alla ennen remontin alkua):

Uuden keittiön suunnittelin Ikean remppaohjelmistolla joulupyhien aikaan. Ikeassa keittiöpuolen ammattilainen katsoi sitten suunnitelman loppuun, muutimme muutamaa juttua (mm. alakaapistot yhtenäisiksi siten, että kaikissa on vain etulevy joka liukuu ulos ja sisällä laatikostot, sen sijaan että laatikot aukeaisivat jokainen erikseen ulospäin). Olisin halunnut korkeakiiltoiset ovet, mutta niissä hinta nousi niin kovaksi että tyydyimme sitten halvempiin. Ikean romppeissa on kyllä se hyvä puoli, että jos tässä sattuu vaikka vahingossa rikastumaan, on koko keittiön ilme tosi helppoa muuttaa vaihtamalla vaan ovet kaappeihin.

Kodinkoneet, lukuunottamatta jääkaappi-pakastinta, ostettiin myös Ikeasta. Ikeasta ei saanut yhtäkään riittävän suurta pakastinta ;) Tilaamme mm. karvalehmän lihaa isoissa satseissa aina suoraan tuottajalta ja muutenkin pakastin pullistelee marjoja, kaloja, valmiiksi grillaamiani kananrintoja ja muita nopeasti pöytään pakastimesta saatavia ruokia. Astianpesukoneeksi hankittiin kaapistoihin integroitava Ikean malli ja uuniksi valitsin Ikean uunin höyrytoiminnolla (=ainoa markkinoiden järkevän hintainen) ja keraamisen liesitason. Harmi, kun budjetti ei kestänyt induktiotasoa... mutta perusliesitasollakin on pärjätty hyvin.

Keittiöstä puuttuu edelleen osa kattopaneelista (laitoimme koko asuntoon vanhan puupaneelin päälle valkoista MDF-levyä (?)). Koska vaihdoimme liesituulettimen eri kohtaan kuin missä se oli aiemmin, täytyy katonrajaan rakentaa vielä kotelo joka piilottaa putket. Remonttimies on ollut tässä suhteessa vaan hiukan laiska koska olen odottanut tämän homman loppuunsaattamista nyt huhtikuusta saakka. Kuulemma en saa itse remontoida loppuun :P Myös kattolamppujen kiinnitystä odotan edelleen (muualle paitsi keittiöön). Olen varmuuden vuoksi kaivanut esille Aviomiespalvelun yhteystiedot ja jos tämä puolen vuoden odotus ei näytä syksyn pimeiden tullessa päättyvän, niin soitan sieltä jonkun isännän hätiin ;)

Tämä koko remontti on tehty aika budjettimeiningillä - nyt kun perheessä on kaksi täysipäiväistä yrittäjää, ei voi sanoa että rahaa olisi niin että sitä voi heitellä ovista ja ikkunoista... Keittiössä uuden välitilan laatoituksen sijaan laitoimme vanhan laatan päälle pleksin, johon kiinnitettiin K-Raudan alennuslaarista ostettu ornamenttitapetti. Tämän päälle vielä toinen pleksi ja reunustus alumiinilistoilla. Tuli tosi kivan näköinen, mutta Jonilla meni hermot useampaan otteeseen. Pleksi ei tahtonut tarttua millään kiinni laatoitukseen joten lopulta koko pleksi-tapetti-pleksi -yhdistelmä piti porata seinään saakka alumiinilistojen avulla.

Nyt työn alla on kaksi (työ)huonetta, minulle ja Jonille omat. Minun huoneeni on jo siinä pisteessä, että seinät, lattia ja katto on valmiit ja huone sisustettu. Tietysti listat puuttuu ;) Eikös ne laiteta sitten siinä vaiheessa kun asunto joskus myydään...

Nyt smoothien tekoon!