Aamutiimin remonttiraportti

|
Aamutiimi täällä huomenta! Karvaotuksilla on selvästi joku läheisriippuvuus, tai jotain. Näin meillä tehdään hommia (punainen otus alla kehrää sylissä):

Myyntipuhe: jos elämästäsi puuttuu hellyyttä ja pyyteetöntä rakkautta, hanki Cornish Rex. Saat molempia enemmän kuin pystyt ottamaan vastaan...

Jotain kummaa selvästi tapahtuu pääkopassa, kun oon saanut jälleen tämän kirjoituskanavan auki. Saa nähdä mitä kaikkea tuolta korvien välistä alkaa näppikselle tipahtelemaan jos saan taas jatkettua kirjoittelua säännöllisesti!

Lauantaiaamu kotosalla. Äiti ja isä on vierailemassa Kajaanista. Ihanaa, kun remontti alkaa viimein olla siinä pisteessä että täällä voi sanoa jo jotenkin viihtyvänsä. Mehän myytiin vanha Armonkalliolla sijainnut asuntomme joulukuussa ja ostettiin uusi asunto kauempaa keskustasta. Nyt ei enää lähi-Siwaan hilpaista minuutissa, mutta ei se mitään. Täällä Näsijärven rannan tuntumassa on hyvä asustaa. Mukavat lenkkimaastot, autolla keskustaan 10-15 minuutin matka ja jos bussilla kulkee niin ehtii pohdiskella elämää melkein puolen tunnin ajan. Mua ei tuo bussilla kulkeminenkaan ahdista, kuuntelen yleensä aina kaikenlaisia audioita ja niistä uusimpana mielenkiinnon kohteena Byron Katien audiokirjat The Work -menetelmään liittyen. Jos on negatiivisia ajatuksia tai uskomuksia joista haluaa päästä eroon, niin suosittelen tutustumaan :)

Remontti on tuonut tähän vuoteen kyllä oman säväyksensä. Aiempi asunto oli aika lailla viimeisen päälle laitettu ja uudessa kodissa kasarisisustuksesta aloittaminen ihan tuskaa tällaiselle kaikkimulleheti-ihmiselle. Kun tammikuussa aloitimme parketin hiotuttamisella ja valkolakkauksella, osui samaan syssyyn vielä Eemelin sairastuminen kalikivirukseen.

Siinä sitten vuoron perään asuttiin muiden nurkissa, käytettiin kissaa tiputuksessa ja oltiin hotellissa yötä. Ei ihme, että tämä vaihe vuodesta oli myös työn puolesta jotain mitä häpeän ihan kamalasti - ei yrittäjä voi UNOHTAA mennä tapaamaan asiakkaitaan. Niin silti kävi. Jos jossain minulla on kehitettävää, niin omassa ajanhallinnassa ja siinä että asiat pysyy näpeissä. Mutta olihan siinä kasautunut kaikkea muutakin. Marraskuun autokolari USA:ssa ja joulukuussa omia terveysongelmia vatsani ollessa todella huonossa kunnossa... kun tulee vaan liikaa kerralla, niin tulee liikaa kerralla. Alla reissu eläinlääkäriin, Meemis oli tiputuksessa 4h. On kyllä surkeaa nähdä tavallisesti niin eläväinen pikkuystävä niin väsyksissä, että hyvä kun silmiä jaksaa pitää auki. Minulle nämä karvavauvat ovat yksi niistä asioista jotka hankalinakin aikoina saavat hymyn huulille.

Ja miksi Eemelille kävi näin... koska omistaja oli liian stressissä ja kiireinen muistaakseen rokottaa kissan! Kun eilen viimeksi kuulin tuttavani sanovan, "sullahan kaikki menee aina niin putkeen" niin tässä vastine sille... on mielenkiintoista, miten muodostamme kuvia ihmisistä sen perusteella mitä näkyy päällepäin. Siitä kuitenkin olen kiitollinen että karvaiset rakkaat ovat hengissä ja itsekin ilman naarmun naarmua selvinnyt kaikenmoisista tapahtumista viimeisen vuoden aikana. Joni sanoi viime marraskuussa autokolaripaikalta hänelle soittaessani: "peltiä saa rahalla, mutta sinua ei korvaa mikään summa." Jos sen saisi taottua kaaliin, eikä aina muistaisi sitä niinmuttakun-lisäystä lauseeseen.

Tosiaan, remontistahan tässä piti kirjoittaa. Tulkoot nyt kuitenkin kaikki pihalle minkä sieltä kuuluu tulla :) Eilen sain vihdoin näpsäistyä kuvat keittiöstä. Tässä kuvat ennen remonttia (yläpuolella oleva on edellisen omistajan sisustuksella, alla ennen remontin alkua):



Uuden keittiön suunnittelin Ikean remppaohjelmistolla joulupyhien aikaan. Ikeassa keittiöpuolen ammattilainen katsoi sitten suunnitelman loppuun, muutimme muutamaa juttua (mm. alakaapistot yhtenäisiksi siten, että kaikissa on vain etulevy joka liukuu ulos ja sisällä laatikostot, sen sijaan että laatikot aukeaisivat jokainen erikseen ulospäin). Olisin halunnut korkeakiiltoiset ovet, mutta niissä hinta nousi niin kovaksi että tyydyimme sitten halvempiin. Ikean romppeissa on kyllä se hyvä puoli, että jos tässä sattuu vaikka vahingossa rikastumaan, on koko keittiön ilme tosi helppoa muuttaa vaihtamalla vaan ovet kaappeihin.

Kodinkoneet, lukuunottamatta jääkaappi-pakastinta, ostettiin myös Ikeasta. Ikeasta ei saanut yhtäkään riittävän suurta pakastinta ;) Tilaamme mm. karvalehmän lihaa isoissa satseissa aina suoraan tuottajalta ja muutenkin pakastin pullistelee marjoja, kaloja, valmiiksi grillaamiani kananrintoja ja muita nopeasti pöytään pakastimesta saatavia ruokia. Astianpesukoneeksi hankittiin kaapistoihin integroitava Ikean malli ja uuniksi valitsin Ikean uunin höyrytoiminnolla (=ainoa markkinoiden järkevän hintainen) ja keraamisen liesitason. Harmi, kun budjetti ei kestänyt induktiotasoa... mutta perusliesitasollakin on pärjätty hyvin.



Keittiöstä puuttuu edelleen osa kattopaneelista (laitoimme koko asuntoon vanhan puupaneelin päälle valkoista MDF-levyä (?)). Koska vaihdoimme liesituulettimen eri kohtaan kuin missä se oli aiemmin, täytyy katonrajaan rakentaa vielä kotelo joka piilottaa putket. Remonttimies on ollut tässä suhteessa vaan hiukan laiska koska olen odottanut tämän homman loppuunsaattamista nyt huhtikuusta saakka. Kuulemma en saa itse remontoida loppuun :P Myös kattolamppujen kiinnitystä odotan edelleen (muualle paitsi keittiöön). Olen varmuuden vuoksi kaivanut esille Aviomiespalvelun yhteystiedot ja jos tämä puolen vuoden odotus ei näytä syksyn pimeiden tullessa päättyvän, niin soitan sieltä jonkun isännän hätiin ;)

Tämä koko remontti on tehty aika budjettimeiningillä - nyt kun perheessä on kaksi täysipäiväistä yrittäjää, ei voi sanoa että rahaa olisi niin että sitä voi heitellä ovista ja ikkunoista... Keittiössä uuden välitilan laatoituksen sijaan laitoimme vanhan laatan päälle pleksin, johon kiinnitettiin K-Raudan alennuslaarista ostettu ornamenttitapetti. Tämän päälle vielä toinen pleksi ja reunustus alumiinilistoilla. Tuli tosi kivan näköinen, mutta Jonilla meni hermot useampaan otteeseen. Pleksi ei tahtonut tarttua millään kiinni laatoitukseen joten lopulta koko pleksi-tapetti-pleksi -yhdistelmä piti porata seinään saakka alumiinilistojen avulla.


Nyt työn alla on kaksi (työ)huonetta, minulle ja Jonille omat. Minun huoneeni on jo siinä pisteessä, että seinät, lattia ja katto on valmiit ja huone sisustettu. Tietysti listat puuttuu ;) Eikös ne laiteta sitten siinä vaiheessa kun asunto joskus myydään...

Nyt smoothien tekoon!

3 comments:

Marika said...

Voi suru, kun kisu on reppanana ollu. Onneksi nyt kunnossa :)

On se sinullakin tainnut ottaa vähän kropan ja mielen päälle kaikki tuo touhuaminen, mutta joitakin asioita tarvii vaan tehdä kantapään kautta, että muistaa jatkossa huoltaa itseänsä.

Tsemppiä paljon kodinkunnostukseen ja muihin touhuihin :)

AnZu said...

Hirmu hieno keittiö! :) Jännä juttu tuo kolari homma. Itse kun kolaroin keväällä myös sen rekan kanssa niin ajatukset oli vaan "Voi saatana, nyt meni auto paskaks!" :D Ei osannu hirveesti siinä vaiheessa iloita, että on ite hengissä.

Jonna1983 said...

Ooh, mikä keittiö! Mulle kans.. Meillä on suunniteltu keittiöremppaa vaikka kuinka kauan, mutta ei vaan saa vielä aikasiks :) Ehkä kisojen jälkeen...?

Siamilaiset on muuten samanlaisia kuin sun kisut. Lämpöä, rakkautta ja hellyyttä heillä tuntuu riittävän vaikka muille jakaa ja aina on kaveri sohvalla peiton alla nököttämässä ja lämmittämässä :)

Kiva jos tosiaan jaksaisit kirjoitella useammin. Sun juttuja lukee varsin mielellään! Kirjaa odotellessa :)