Kaikenkarvaiset Kaisat ja ajatuksia ravinnosta

|
Fit Flown Facebook-sivulla on nyt kolmen päivän ajan ollut käynnissä kahden viikon FLOW-HAASTE. Vielä ehtii mukaan!

Tämän aikana haastan ryhmäläiset (ja itseni) jättämään ruokavaliostaan pois gluteenipitoiset viljat (ruis, ohra, vehnä), sokeri, limpparit, maitotuotteet, soija ja kemialliset makeutusaineet kahden viikon ajaksi. Miksikö näin? No, 90% asiakkaistani tulee ensimmäiseen tapaamiseen kärsien jostain vaivasta joka useimmiten korjautuu nopeasti ruokavaliomuutoksella. Suurimmalla osalla vatsaongelmien aiheuttaja on suomalaisten rakastama RUISLEIPÄ. Ikävä kyllä!

Selitin asiaa hiukan enemmän tämän päivän postissa seuraavasti, antaen esimerkkejä ongelmista näihin ruoka-aineisiin liittyen:
  • gluteenipitoiset viljat: suoliston ärsytys, turvotus, ilmavaivat, gluteeniherkillä tai -allergisilla suoliston mikrovilluksen rikkoutuminen joka voi johtaa ravinnon huonon imeytymiseen (ks. kuva alla), myös masennus on yleinen oire (95% serotoniinista valmistetaan suolistossa - jos suolisto on hajalla, kärsii tästä myös nuppi)
  • sokeri: verensokerin heittelyt, huono uni johtuen hypoglykemiasta, hiilihydraattihimot ja huonot ruokavalinnat
  • limpparit: ks. ylempi, samoin vatsahappojen aleneminen hiilihapon takia, ravinnevajeiden muodostuminen (mm. fosforihappo vie mukanaan kalsiumia elimistöstä vaikuttaen luuntiheyteen)
  • maitotuotteet: vatsan ärsytys, insuliinitason nopea nousu, liiallisen liman muodostus keuhkoihin ja hengitysteihin => kuinka monen muun eläinlajin aikuiset juovat maitoa / käyttävät maitotuotteita? Suomi johtaa maailman osteoporoositilastoja, joten maidonjuonnin vähyydestä se ei ainakaan ole kiinni!
  • soija: nykyisin 99,9% on geenimuunneltua => ei tietoa pitkäaikaisvaikutuksista, voi hidastaa kilpirauhasen toimintaa, vatsaongelmat
  • kemialliset makeutusaineet: neurotoksiineja, kiihdyttävät neuronien toimintaa väsyttäen ne kuoliaaksi, mahdollisia vaikutuksia mm. aivokasvainten kehittymiseen, nostavat insuliinia niillä joilla mekanismi on herkkä (ts. voivat siis lihottaa vaikka eivät sisällä energiaa)
Kaikkiin edellisiin liittyvät usein myös viivästyneet allergiareaktiot kuten nivelkivut, päänsärky, päänahan hilseily, iho-ongelmat, vatsan sekaisin meneminen, ummetus ja niin edelleen. Nämä voivat tulla pintaan vasta 1-7 päivän kuluessa ruoan syömisestä/juomisesta, joten niitä voi olla todella hankala yhdistää mihinkään tiettyyn ruoka-aineeseen. Kannattaa siis testata miltä olo tuntuu, jos jotain jättää pois. Jos ongelmat äityvät oikein pahaksi, niin esim. MDD:ltä voi tilata ruoka-aineallergiatestin, jonka avulla voi selvittää sekä nämä välittömät että viivästyneet allergioiden aiheuttajat. Testin hinta on jossain 300 euron kieppeillä. Pieni hinta siitä, että pääsee eroon jokapäiväisistä tuskista.

Tunnen itse noiden ruokien vaikutuksia aivan selvästi, esimerkiksi:
-gluteenipitoiset viljat: vatsa menee sekaisin, turvottaa, näytän raskaana olevalta :O
-sokeri: syömisen hallinta hankaloituu selvästi, hetken ajan päällä on "sokeriflow" joka romahtaessaan tuo pintaan sokerihimon, seuraavina päivinä kroppa ja pää huutavat sokeria, masennun
-limpparit: edellinen
-maitotuotteet: pienissä määrissä on ok, mutta esim. rahka ja jogurtti alkavat väsyttämään, juustot yleensä ok
-soija: ilmavaivat
-kemialliset makeutusaineet: sama kuin sokeri... jos juon limua, on se parempi tehdä ihan illalla koska muuten makean syöminen helposti johtaa huonojen valintojen tekemiseen myöhemmin päivällä => kofeiini illalla taas häiritsee unta :/

Mitä puhtaampaa ruokaa syö, sitä selvemmin pystyy tunnistamaan elimistön viestejä eri ruoka-aineista. Hyvä esimerkki tästä mielestäni oli parin viikon takainen törmääminen Olli Postiin aiemmin täällä mainitsemassani Caneli Cafe & Shopissa. Olli on useamman vuoden ajan jo herkistellyt kroppaansa puhtaan ravinnon avulla. Hän oli ennen Caneliin tuloa käynyt jossain toisessa, uudessa smoothie barissa juomassa smoothien - ja Caneliin tultuaan valitteli vatsakipua. Ei ollutkaan ihan niin supersmoothie tuo toisaalta saamansa juoma. Olli sanoi, että pystyy tuntemaan tosi herkästi hyvän ja huonon laadun niin superfoodeissa kuin normaalissakin ruoassa. Tästä herää sitten kysymys, että eikö tuollainen ole tosi ärsyttävää... jos joka toinen ruoka tuntuu hankalalta mahassa? Onko silloin herkistyttänyt itsensä turhan takia lähes kaikelle ja vähentänyt kropan toleranssia vähemmän puhtaalle ruoalle? Onko edes realistista ajatella syövänsä aina todella puhtaasti? Sehän nimittäin tarkoittaa luopumista monestakin ruoasta. Tai vähintäänkin noille ruuille vaihtoehdon etsimistä.

No, voi tietysti myös kysyä, että jos kroppa EI ole herkistynyt etkä tunnista näitä oireita, niin tarkoittaako se siltikään että ruoka-aineet tekevät hyvää elimistölle?

Tuntuu että ainakin itse olen tämän asian kanssa taantunut jonnekin tosi kauas siitä, missä joskus olin. Esimerkiksi 1,5 vuotta sitten söin jatkuvasti todella puhdasta ruokaa - ja voin mielettömän hyvin! Miksi se nykyisin on sitten niin hankalaa? Ei tässä nyt retuperällä olla, mutta huomaan tekeväni paljon helpommin hetken mielijohteesta huonompia valintoja kuin mitkä olisivat mahdollisia. Pitkiin aikoihin en esimerkiksi syönyt lainkaan proteiinipatukoita. Kesän aikana olen niin tehnyt useampaan otteeseen ja nähnyt kyllä käytännössä miten kroppani voi paremmin ilman niitä. Pallovatsan kanssa ei ole hauska olla. Miksi sitten on niin hankalaa pysyä irti jostain minkä tietää tuovan itselle pahan olon?

Pääni kamppailee lähes joka päivä näiden asioiden kanssa. Huomaan ajattelevani: onhan se nyt ärsyttävää kun joka toisessa paikassa jonne menee, joutuu kieltäytymään. Tai raahaamaan mukana eväitä joka paikkaan. Jaksaako sellaista elämää pidemmän päälle? Mutta jos miettii esimerkiksi vegaania, tai kosher-ruokavaliota noudattavaa, ei heillä tämän asian kanssa ole mitään ongelmia. He ovat tehneet päätöksen pysyä tietyissä ruoka-aineissa ja sillä hyvä. Ei pohdintaa, epätietoisuutta, päättämättömyyttä. Ja tämähän tekee esimerkiksi kisadieetistä loppupeleissä kovin helppoa - erityisesti jos joku muu on päättänyt ruokavalion omasta puolesta. Mielestäni tällaiseen ruokavalioon totuttelu on juuri tämän vuoksi vaarallista. Eikö olisi hyödyllisempää oppia tekemään valintoja intuitiivisesti oikein ja vieläpä puhtaasta omasta halusta? Kuinka realistista on elää loppuelämä siten, että parin kuukauden välein joku muu päättää ruoka-aineet joita minä syön ja jääkaapin oveen liimatun listan puitteissa sitten noudatan tätä?

Flunssassa mikään ruoka ei oikein maistu. Tai siis herkut kyllä maistuisivat (kuten 99% ajasta muutenkin), mutta niiden suhteen jo Flow-haastekin (onneksi) karsii pois suurimman osan ;) Proteiinipitoiset ruoka-aineet ja vihannekset yököttävät olon ollessa tukkoinen. Pitäisikö tässä kohti siis väkisin änkeä sisäänsä aamupalaksi pihvi vain siksi että joku muu käski tekemään niin?


Eilinen meni lähinnä mausteteen, kookoskerma-mustikka-banaani-viinirypäle -kombojen (yllä), pähkinöiden, glutamiinijauheen ja mehiläisen siitepölyn voimalla. Sairastaessa taannun useimmiten pikku-Kaisan tasolle ja himoitsen esimerkiksi jäätelöä tai leipää. Joskus terveydenhoitaja sanoi, että sairastaessa pitäisi syödä sitä mitä sielu kaipaa. En tosin usko että paranemista edistää se, että seuraavana päivänä vatsa on kuin jalkapallo ja kaasuhaitat pakottavat vetämään naamarin päähän. Mitä järkeä olisi ärsyttää elimistöä vielä enemmän kun se on taudista jo muutenkin stressissä? Ehkä juttu pätee silloin, jos mieliteot suuntautuvat vaikka kasvissosekeittoon... :D

Puhtaan ruokavalion ylläpito ei todellakaan aina ole helppoa. Eikä se onnistu minultakaan aina. Joskus menee useampi päivä, että huonoja valintoja tulee tehtyä hetken mielijohteesta. Mielestäni se ei ole välttämättä olennaista, vaan se mitä tämän jälkeen tapahtuu. Jääkö kierre päälle? Miten "ruotuun palaaminen" tapahtuu - rankaisemalla vai ottamalla käyttöön jälleen ne hyvät, itselle toimivaksi tuntemansa periaatteet? Aloittamalla dieetin, lopettaakseen sen jälleen siinä kohti kun seuraava huono päivä sattuu kohdalle?

Pitkäjänteisyys uusien tapojen opettelussa on mielestäni avain kaikkeen tähän. Se, että ymmärtää jokaisen aterian alkavan jälleen puhtaalta pöydältä. Mitä väliä sillä on, mitä tapahtui kolme tuntia sitten? Keskity nykyhetkeen ja tee valinta sen mukaan minkä tiedät oikeaksi. Näin yritän ohjata sisäistä ääntäni silloinkin kun kiusaus "tiukentaa nyörejä" tai piiskata itseään kasvaa suureksi. Blogimaailmassa surffatessa mielestäni harmittavan usein törmää kirjoituksiin, joissa mentaliteetti on tämä: "tää viikonloppu meni siideriä makustellessa ja herkutellessa, kun maanantaina alkaa dieetti... sama vetää nyt kun sitten ei taas saa pitkään aikaan", tai "otin viikonlopun sitten tosi rennosti, maanantaina taas pusseille, mukaan tarttui kaupasta tänään Allevot". Kuinka monta kertaa nämä asiat pitää toistaa, että ihminen tajuaa että DIEETIT EI VAAN TOIMI ellei elämäntapoja muuteta pysyvästi?!

Takaraivossani asuu varmaan ikuisesti se Kaisa, joka ahmii karkkeja lähes joka päivä - se joka menee berliininmunkkipussillisen jälkeen hakemaan vielä toisen ja lisäksi chilipähkinäpussillisen kaupasta varmuuden vuoksi, jos nyt huomenna sattuukin aloittamaan taas elämänsä viimeisen dieetin, jonka jälkeen niitä ei saa enää syödä. Tai se Kaisa, joka yli kaiken rakastaa suklaata eikä koskaan ymmärrä, mistä ihmiset puhuu sanoessa sen olevan äklömakeaa sen jälkeen, kun ovat muuttaneet elämäntapojaan terveelliseen. Tai se, joka vielä juhlien jälkeenkin lähtee hakemaan grilliltä makkaraperunat, kun makeanhimon laantuessa tekee mieli suolaista, eikä siihen mikään muu kelpaa. Ei näitä Kaisoja mikään elämäntapamuutos ole pääkopastani hävittänyt. Olen vaan oppinut pitämään ne tiukemmissa suitsissa niin, etteivät hypi silmille. Ja oppinut myös sen, että sanoivatpa nuo Kaisat mitä tahansa, pystyn silti itse päättämään mitä asioita niiden kehotuksista toteutan ja mitä en. Ainakin suurimman osan ajasta :)

Olenko motivoitunut joka päivä syömään puhtaasti? En todellakaan!

Ei kyse ole motivaatiosta ollenkaan. On kyse tapojen rakentamisesta. Inhoan esimerkiksi hampaiden pesua enkä voi sietää sen äänen kuulemista, kun joku muu pesee hampaitaan. En tiedä miksi näin on, mutta saan kylmiä väreitä pelkästään sen ajattelusta. Silti pesen orjallisesti joka ikinen päivä hampaat kaksi kertaa. Se on tapa, ei asia jonka toteutumiseen tarvitsen motivaatiota. Jos poltat tupakkaa, tarvitsetko motivaatiota polttamiseen? Tuskin - se on tapa ja elimistösi on koukussa siihen. Sokeri - sama juttu. Jos sokerikoukku on totta, olet totuttanut aivosi siihen että ne saavat serotoniini- ja endorfiinipiikin tasaisin väliajoin. Ilman tuota piikkiä huutaa hermovälittäjäaineiden kuoro tuskissaan ja olo käy sietämättömäksi. Kofeiini? Sama asia.

Yhtä lailla tavaksi voi muodostua esimerkiksi se, että ymmärtää ettei ateria ole ateria, ellei siinä ole riittävästi proteiinia. Tiedän intuitiivisesti, milloin ateria sisältää vähintään 2o grammaa proteiinia. Ei sitä tarvitse punnita tai laskea, tiedän vaan. Ja jos näin ei ole, ei se ole ateria ollenkaan. Minun tavakseni on muodostunut syödä aina aterioita jotka sisältävät proteiinia. Toinen juttu on vihannekset tai marjat - ilman niitä ateria ei ole ateria. Aterialla en tarkoita tässä lounasta tai päivällistä, vaan ihan mitä tahansa hetkeä jolloin laitan jotain suustani alas. En varsinaisesti mielessäni erottele aterioita aamupalaksi, välipalaksi, lounaaksi, päivälliseksi tai iltapalaksi. Jokainen aterioista voi olla täsmälleen samalla kaavalla rakennettu eikä siihen liity enää mitään ajatuksia, millainen tietty ateria pitäisi olla. Tyypillinen ajattelumallihan on tämä:
  • Aamupala: jotain viljapitoista, esim. puuro, muroja tai leipää, teetä tai kahvia, tuoremehua
  • Lounas: jotain lämmintä, esim. kinkkukiusausta, leipää, maitoa
  • Välipala: jotain nopeasti laitettavaa ja kylmää, esim. leipää tai jogurttia, mehua
  • Päivällinen: kuten lounas, ehkä useammin jotain lihaa tmv. sisältävää, raskaampaa
  • Iltapala: jotain teen, kaakaon tmv. kanssa syötävää, esim. leipää, muutama keksi, jogurttia
En ajattele tuolla tavalla. Precision Nutritioniin tutustuminen, tuon kansiopaketin tilaaminen+opiskelu muuttivat ajattelutapani ravinnosta ihan toisenlaiseksi. Tein paljon muutoksia itsenäisesti ja lopulta Lean Eating -valmennukseen osallistuttuani opin, että jokainen kerta kun syön jotain, on aterian sijaan "feeding opportunity" eli mahdollisuus ravita kehoani joko hyvin tai huonosti. Omat muutoskuvani vuoden 2008 Lean Eating -valmennuksesta ovat muuten täällä - ei niin radikaalia kuin Tytillä, mutta pään sisällä tapahtui sitäkin enemmän. Tuostahan jatkoin sitten vielä eteenpäin, tammikuussa 2009 kunnon ollessa tämä. Helmikuun vielä dieettasin kohti kisoja ja jonkin verran kroppa tuosta tiukkeni, mutta irtisanoutumiseni aikaan kaikki kävi liian rankaksi enkä pystynyt pitämään keskittymistä ja mielenkiintoa dieetissä. Se siitä kisasta siis.

Ja tällä hetkellä kunto on jotain muuta eikä siitä voi vastuuta vierittää kellekään muulle kuin itselle. Olen välillä huvittuneena miettinyt, että näinkö se menee? Kun saan käyttööni toistaiseksi parhaan tietämäni menetelmän kehonkoostumuksen muutokseen, menen itse pelkkää alamäkeä, asiakkaideni saadessa nopeammin ja helpommin tuloksia kuin koskaan aikaisemmin? Oliskohan ihan oikeasti aika siirtää katse kirjaimellisesti omaan napaan ja tehdä asialle jotain. Tietääkseni muitakin yrittäjiä on olemassa, jotka kykenevät ylläpitämään sporttista olomuotoa työstään huolimatta :)

Tosiaan, tässä oli kuitenkin nyt puhe ihan jostain muusta, nimittäin syömisestä. Voihan noita aterioita nimilläkin kutsua, mutta voi olla hyvä päästää irti ajatuksista jotka rajoittavat eri aterioille tehtäviä ruoka-ainevalintoja. Kuka nekin säännöt loppupeleissä on luonut? Ja kuinka monelle ne aidosti toimivat? Tuleeko sellaisella ruokavaliolla virkeä olo, pysyykö suorituskyky töissä optimaalisena?

Nykyisin ajattelen näin:
  • Ateria 1: Jotain mikä saa aivot heräämään - reilusti proteiinia, kiitos! Suosikkejani ovat punainen liha, lohi, kana, kananmunat. Vihanneksia tai lasillinen Emerald Balancea. Joskus hedelmä, joskus ei. Useimmiten rasvoja, kuten omega3-öljyä, siemeniä tai pähkinöitä lisänä. Tämä on monesti energiamäärällisesti runsain ateriani päivässä. En tosin ole laskenut kaloreita piiiiiiitkiin aikoihin.
  • Ateria 2: Lihaa/kalaa/kanaa, vihanneksia, pähkinöitä tai muita rasvoja. Eli proteiinia ja rasvoja, vihanneksia vapaasti - niistä tulee jonkin verran hyvin hitaasti imeytyvä hiilareita ja reippaasti kuitua. Tämä pitää minut virkeänä.
  • Ateria 3: Kuten edellinen, monesti vaan pienempi annos. Toisinaan pelkästään kova hedelmä ja pähkinöitä, tai proteiinijuoma, Emerald Balance ja marjoja.
  • Ateria 4: Kuten lounas, kesällä ollaan grillattu paljon. Useammin vaaleita kuin punaisia lihoja. Treenien jälkeen yleensä myös jotain hiilaripitoista, esim. pieni kauralesepuuro tai bataattia. Joskus näkkileipää, voita ja juustoa. Ajoitan hiilareita pienenä annoksena iltaan - se nostaa serotoniinitasoa ja uni maistuu tällöin paremmin.
  • Ateria 5 ja 6: riippuen nälästä, samaan malliin kuin ateria 3. Ei aina edes toteudu. Toisinaan syön päivän mittaan pari pienempää ateriaa, kolmosaterian tapaan. Tällainen voi olla yksi keitetty muna ja porkkana, marjoja ja raejuustoa, tai lautasellinen raakoja vihanneksia ja leikkelettä tai juustoa.
Eihän päivät tietenkään aina näin toteudu. Joskus jonkun ruuan saattaa korvata se aiemmin mainitsemani proteiinipatukka, tai jos oikein lapasesta lähtee niin muutama ateria jää pois ja sitten teen jonkun typerän valinnan, kuten esimerkiksi karkkipussin. Tai sitten vaan tekemisen puutteesta syön korvaan kolmen aterian sapuskat kerralla näkkileivällä (erikoiset on intohimot), tai syön ruisleipää jonka jälkeen voin todella pahoin. Sitten voi taas katsoa peiliin ja kysyä, että kannattiko?

Tänään sentään aamu alkoi jo lupaavammin, kanan, hummuksen ja oliiviöljyyn tehdyn peston sekä Emerald Balancen voimalla. Nyt tätä juttua kirjoittaessa tukkoisuus on vähentynyt - jospa tästä selviäisi elävien kirjoissa vielä Halmstadiin huomiseen mennessä. Saa nähdä miten käy tuplatreenipäivien, joiden pitäisi alkaa perjantaina Poliquinin johdolla kun Body Composition -pienryhmävalmennus hyrähtää käyntiin?!

Edellisessä postissani mainitsemani Tytti opetteli syömään samaan tapaan Lean Eating -valmennuksen tuloksena. Hänen esimerkkipäivänsä oli rasvanpolttoaikana tällainen:
  • Ateria 1: 2munaa, 1tl kookosöljy, omena, kahvi maidolla. Kalaöljyt + vitamiinit.
  • Ateria 2: Treenin jälkeen pirtelö, jossa marjoja, Emerald Balancea, heraproteiinia. BCAA-aminohappoja treenin molemmin puolin.
  • Ateria 3: 120g tofua, iso salaatti pienellä oliiviöljyllä, kevytfetaa, kourallinen pähkinöitä.
  • Ateria 4: 150g kalkkunaleikettä, 40g kevytmozzarellaa, 3rkl tacosalsaa, iso porkkana ja puolikas paprika, 0,5dl kevytkermaviiliin tehtyä dippiä, pähkinöitä. Magnesiumit.
Nyt kun Tytti ei enää pyri polttamaan rasvaa vaan ennemminkin saamaan treenituloksia ylös ja lihasta kroppaan, on ruokavalio muuttunut vain hitusen:
  • Ateria 1 (Tytti kävi aamulla verikokeessa, siksi erilainen aamiainen): Heraproteiini + Emerald Balance + vettä. Kuppi kahvia maidolla.
  • Ateria 2: 2 munaa ja 1 valkuainen, kookosöljyä, omena, muutama pähkinä, kahvia.
  • Ateria 3: Kanaa, salaattia, fetaa, avokadoöljyä, balsamicoa, muutama pähkinä
  • Ateria 4: Treenin jälkeen kalkkunaa, reilu desi luomumysliä ja sen kanssa quinoamaitoa, tomaatti, pari pähkinää. BCAA-aminohapot treenin molemmin puolin.
  • Ateria 5: ½pkt tofua, lehtikaalia paistettuna oliiviöljyssä ja runsaassa valkosipulissa, puolikas paprika, omena, jälkiruoaksi 3 palaa raakasuklaata.
Toimiiko tämä kaikille? Todennäköisesti ei :) Olemme yksilöitä, niin ajattelussa kuin siinä mikä kenellekin sopii. Mutta sen tiedän, että kun ajatusmaailmani pysyy tässä ja teen valintoja sen mukaan, voin paljon paremmin. Mielestäni siihen tähtääminen kannattaa, niinäkin päivinä kun motivaatiota ei ole. Kun vähitellen rakennan tietynlaisia elämäntapoja, pysyvät ne pitkässä juoksussa helpommin kuin motivaatio.

11 comments:

Eeva said...

Näitä sun mietintöjä on tosi kivaa lukea. Mun mielstä on mahtavaa, kun sä jaksat selvittää kaikki niin selvästi esimerkein, että se helpottaa suuresti asian omaksumista.
Mä oon kovasti miettiny asiaa myös lasten kannalta. Neuvola suosittelee äidinmaidonkorvikkeita imetyksen vähentyessä. Ja 1-vuotiaana siirtymistä lehmänmaitoon. Tarvitsemme paljon kalsiumia (ja sitä D-vitamiinia) maidosta. Mutta maitotuotteet aiheuttaa sitä limaisuutta jne...
Samoin on viljojen kanssa. Viljam saa aamuisin ruishiutalepuuroa mutta iltaisin en enää anna, koska silloin tulee ilmavaivoja ja heräilee öisin. Kaurapuuro taitaisi siis olla parempi vaihtoehto. Ja luomuna tietenkin.
Ja älä ole itsellesi liian ankara. Tasapaino on se juttu. Välillä herkuttelua ja sitten huonovointisuutta... Tämä on niin suhteellista!
Olis kiva taas joskus nähdä sua!

Anonymous said...

Mahtava kirjoitus ja minäkin pidän näistä rautalanka-väännöistä!

-junika-

Jaakko said...

Todella hyvä postaus, kiitos! Mun mielestä on todella hedelmällistä, että puhutaan erityisesti niistä haasteita, mitä puhtaammin syömiseen liittyy. Lopputuloshan on kuitenkin vain se jäävuoren huippu, eikä kerro sitä tarinaa, että miten siihen päädyttiin.

Myös mä allekirjoitan ton sairastumisjutun. Jotenkin silloin mikään ravinteikas ruoka ei oikein maistu, vaan ratkeaa helppoihin valintoihin. Aihe ois ehdottomasti erillisen käsittelyn arvoinen!

Hyvää reissua!

Anna said...

Aamen sun jutuilles ja vaikka en FaceBookissa olekaan, niin hengessä voisin olla mukana! Kysyt sit syyskuun alussa Hesassa, miten tädin kävi. ;)

Ilona said...

Tuli tuosta ruokavalion noudattamisen vaikeudesta mieleen se, että itsehän jouduin lopettamaan gluteenin syömisen "cold turkey". En ehtinyt etukäteen pohtia asiaa, enkä muuttaa ajattelutapaani. Yksi puhelinsoitto lääkäriltä, ja koko elämä meni uusiksi.

Muistan, miten itkin, kun söin ensimmäistä gluteenitonta leipää ja ymmärsin, että tätä tämä on loppuelämäni. Ajatusprosessi käytiin vasta elämänmuutoksen jälkeen ja se jatkuu yhä.

Mutta loppujen lopuksi: miten helppoa se olikaan! Olenkin sen jälkeen muistuttanut itseäni tästä. Jos pystyin lopettamaan ruisleivän syönnin, miksen lopettaisi tupakan polttoa? Lopetin. Jos pystyin lopettamaan hapankorppujen syömisen, miksi en voisi lopettaa limpparin juomista? Lopetin.

Mutta jos pystyin lopettamaan Geishan syömisen, miksi en voi lopettaa suklaan syömistä? Tässä tulee se ongelma. Jos ei ole PAKKO, on helpompi keksiä tekosyitä.

Valinnat pitääkin tehdä hetki kerrallaan. Minä kävelen kaupassa sulkaahyllyn ohi. Pysähdyn. Pandan suklaalevy huutaa mun nimeä. Päätän, että menen kotiin ja syön jotain terveellistä. Jos sitten vielä tekee mieli, käyn ostamassa levyn. Kertaakaan en ole vielä palannut kauppaan.

Tulipa pitkä viesti. HUH!

Marika said...

Pätevää tekstiä jälleen kerran :)

Mä olen myös elävä esimerkki siitä, että väärin syöminen "pilaa kaiken": pää ei toimi, ei jaksa, ei huvita, maha turvoksissa eikä toimi, pää särkee, väsyttää, kaikki on rankkaa ja kamalaa.

Sisälläni asuu myös aika ajoin hallitsematon sokerihiiri, joka haluaa kaikkia maailman herkkuja syödä mielettömiä määriä, mutta sille ei anneta valtaa enää niin paljon kuin joskus aiemmin. Mulla on samanlainen heikkous, että väsyneenä ja silloin, kun muutkin päivän ruokailut on menneet vähän poiketen normaalista, teen huonoja ruokavalintoja koko loppupäivän ja sitten kaduttaa.

Siperia opettaa, kai? Vai opettaako tässä kohtaa ikinä?

Kaikki oikein ja hyvin syömisen avaimet on käsissä ja tiedän tasan tarkkaan kuinka mun tulisi syödä, että voin hyvin ja jaksan tehdä mitä vaan, pää pelaa ja niin pois päin. Mutta miksi sitä on niin vaikeaa välillä noudattaa? ;)

Marika said...

Ilona: mulla sama tilanne. Oli helppo jättää pois sellaiset ruoka-aineet, joille on allerginen, koska on pakko.

Mä olen myös gluteenivammanen ja alkuun se oli sitä haaveilua subwayn patongeista ja ihanasta tuoreesta leivästä, kun sanottiin, että et saa syödä tai tulet kipeäksi. Mutta nyt aikaa on kulunut 8kktta ja ihan hyvin menee ilmankin.

Koen sen jopa siunauksena, että pääsin eroon siitä mistä tulen kipeäksi ja mitä en loppujen lopuksi edes tarvitse. :)

Terhi said...

Moi!
Sun blogi on todella mielenkiintoinen. Sain keväällä hyvän startin Jutan gofatgo-haasteesta, jonka jälkeen olen jatkanut elämänmuutostani pienin askelin, ja hyvin menee! Puhdas syöminen kiinnostaa koko ajan enemmän. Kiitos että pidät tätä blogia! Se innostaa minuakin.

Elina said...

Kiitos mahtavasta merkinnästä Kaisa! Tämä loi itselleni positiivisuuden tunteen. Kukaan ei olekaan täydellinen - ei edes oma idolini, Sinä Kaisa.

Omalla kohdallani saattaa olla monen monta todella hyvää päivää syömisten suhteen, mutta huonon päivän koittaessa koen erittäin huonoa omaatuntoa vääristä valinnoista. Tämän tekstin myötä osaan ehkä seuraavalla kerralla suhtautua mahdollisiin vääriin valintoihin kypsemmin. Kiitos Kaisa!

Niina said...

Kiitos Kaisa! :)

Nämä bloggaukset motivoi jaksamaan paremmin valitsemallani tiellä. Luulin et kesä olis ollu helppoa aikaa kun on tuoreita kasviksia yms tarjolla, mut toisin kävi! Myös avoliitto ja sitä myöden erilainen jääkaapin ja pakastimen sisältö on noussut yllättäväksi haasteeksi. Mut kyl se tästä taas! :)

Anonymous said...

Kiitos blogista, hieno juttu!

Mullakin tuota emerald balancea on ja muistin taas katsella että mitä se sisältää niin käsittääkseni yksi aineksista on lääkeluettelossa, siberian ginseng. Saakohan sitä silloin tilata iherbistä? Säännöt ei ole mulla vielä aivan selvät enkä ole ehtinyt sitä tarkemmin selvittää.